Presidentti Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on professori Sergei Radtšenkon mukaan pitkittynyt ja saattaa hyvinkin päättyä Venäjän todelliseen tappioon.
– Ukrainalla on vielä edessään vaikeita viikkoja ja kuukausia, eikä vaarallisen eskaloitumisen mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Putin ei kuitenkaan ole onnistunut saavuttamaan alkuperäistä tavoitettaan (Kiovan valtaaminen) eikä hän näytä olevan saavuttamassa myöskään toissijaista ja paljon vaatimattomampaa tavoitettaan eli Donbassin haltuunottoa, yhdysvaltalaisen Johns Hopkins -yliopiston kansainvälisen politiikan professorina toimiva Radtšenko sanoo The Spectator -lehdessä.
Sodan pitkittyminen on hänen mukaansa jo itsessään tappio Venäjälle. Maan Ukrainassa kokeman nöyryytyksen hän uskoo olevan hyödyksi – eikä vähiten Venäjälle itselleen.
– Olemme kuulleet vuosien ajan, että Venäjää on kohdeltava myötäsukaisesti ja nöyristellen, jottei se pahoittaisi mieltään suurvalta-asemansa menettämisestä. Neuvostoliiton romahdus oli kuulemma kauhea katastrofi, josta närkästyneet ja katkeroituneet venäläiset eivät koskaan ole toipuneet, hän toteaa.
Loputonta suuruuden haikailua
Radtšenko on aikanaan omakohtaisesti kokenut Neuvostoliiton romahduksen ja myöntää sen olleen traumaattinen kokemus.
– Vuonna 1991 monet venäläiset kuitenkin kokivat, että Neuvostoliitto ei niinkään hävinnyt, vaan taittui oman painonsa alla. Liian moni kieltäytyi hyväksymästä, että Neuvostoliiton romahdus oli seurausta vuosia kestäneestä huonosta taloudenpidosta ja imperialistisesta ylimielisyydestä – ja niinpä he etsivät pettureita, hän sanoo.
1990-luvun kaaoksesta ja heikkoudesta nousi Vladimir Putin, joka lupasi venäläisille järjestystä ja voimaa.
– Putinin harjoittamaa vallan väärinkäyttöä, korruptiota, ihmisoikeuksien polkemista ja demokraattisten instituutioiden rapauttamista on siedetty tämän lupauksen nimissä. Venäjä saattoi olla köyhä, korruptoitunut ja autoritaarinen, mutta Putinin nähtiin investoivan armeijaan ja palauttavan Venäjän ”suuruuden”. Jotkut venäläiset ovat aina haikailleet suuruutta. He myisivät viimeisen paitansakin sen saavuttamiseksi, hän toteaa.
– Nyt Ukraina on puhkaissut Venäjän ”suuruutta” koskevaan narratiiviin ison ja ammottavan aukon. Venäjä on köyhä, korruptoitunut ja autoritaarinen, mutta nyt tiedämme sen olevan myös heikko ja säälittävä. Venäjän ”suuruus” on murentunut julmien miehittäjien Ukrainassa toteuttamissa murhien ja raiskausten orgioissa. Viattomien vereen tahriintunut ja rehellisessä taistelussa lyöty öykkäri on kutistunut oikeaan kokoonsa. Oli jo aikakin. Kiitos, Ukraina, kun annoit tätä katkeraa lääkettä. Venäjä oli kipeästi sen tarpeessa.
Nöyryytyksen lähde on Venäjä itse
Venäjän on Radtšenkon mielestä tärkeää joutua tunnustamaan asemansa heikentyminen, myöntää syyllisyytensä ja aloittaa hitaat ja vaivalloiset ponnistelut palauttaakseen luottamuksen, jonka se on muiden silmissä menettänyt.
– Venäjä ei oppinut tätä 1990-luvulla, joten sen on opittava se nyt, hän sanoo.
– Todellista suuruutta eivät ole kammottavat sotilasparaatit eikä uho ydinaseiden tuotettavasta tuhosta. Todellista suuruutta on menneisyyden tunnustaminen ja halu hyvittää sitä – sitoutumista paremman tulevaisuuden rakentamiseen maassa, joka voitaisiin tuntea kouluistaan ja sairaaloistaan eikä panssarivaunuistaan ja ohjuksistaan, hän toteaa.
– Venäjän nöyryytyksen todellinen lähde on aina ollut Venäjä itse: ylimieliset, itsevaltaiset hallitsijat ja heitä orjallisesti palvova sovinistinen kansa. Venäjän tappio epäoikeudenmukaisessa ja rikollisessa sodassaan Ukrainaa vastaan voi auttaa muuttamaan Venäjän sisäistä tarinaa kohti maan hyväksymistä sellaisena kuin se oikeasti on – ei sellaisena kuin se on teeskennellyt olevansa. Vasta sen tapahduttua Venäjä voi lopulta elää rauhassa itsensä ja naapureidensa kanssa.
