Lokakuussa tulee voimaan lakimuutos, joka helpottaa poliisin ja muiden viranomaisten tiedonsaantia sosiaali- ja terveyspalveluista. Tietojen luovuttaminen edellyttää pääsääntöisesti, että ihmistä epäillään vakavasta rikoksesta tai hänet on ilmoitettu kadonneeksi. Poliisille aukeaa pääsy ihmisten henkilöllisyys- ja läsnäolotietoihin näissä tilanteissa. Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat saavat vastaavat oikeudet omiin tarpeisiinsa.
Lakimuutos on herättänyt etukäteen huolta terveydenhuollon ammattilaisissa, jotka ovat sitoutuneet lakiin perustuvaan vaitiolovelvollisuuteen. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa kertoa sivullisille potilaan tietoja tai edes sitä tietoa, että potilas on hoidossa. Tämä muuttuu nyt sen osalta, että tieto hoidossa olosta täytyy joissakin tilanteissa kertoa viranomaiselle.
– Laki on saanut alkunsa hallitusohjelmasta. Poliisi on jo monta vuotta tuonut ilmi sitä, että tiedonsaanti sote-palveluista on ollut hankalaa, ja tähän on haluttu muutosta, kertoo poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta.
Hoitolaitoksissa ei voi enää piileskellä
Laissa on määritelty rikokset, joissa poliisi voi käyttää tiedonsaantioikeuttaan. Kyseessä täytyy pääsääntöisesti olla vakava rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, törkeä rattijuopumus, pahoinpitely, tietyt seksuaalirikokset ja monet henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset.
Poliisi ei saa jatkossakaan tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käydyistä luottamuksellisista keskusteluista, vaan vain yksittäisen ja rikostutkimukselle välttämättömän läsnäolotiedon. Tieto voi olla käänteentekevä, sillä tunnetaan tapauksia, joissa rikollinen on pyrkinyt hyväksikäyttämään terveydenhuollon vaitiolovelvollisuutta.
– Terveydenhuollon yksikkö ei voi olla paikka, jossa voisi piileskellä esimerkiksi rikosvastuuseen saattamista tai rangaistuksen täytäntöönpanoa, Arvelin toteaa.
Piileskely voi liittyä joissakin tapauksissa myös kansallista turvallisuutta uhkaavaan rikollisuuteen, jolloin asiaa tutkivat muutkin viranomaiset kuin poliisi.
Rikos sairaalassa voi jäädä pimeäksi
Usein rikokset, joiden vuoksi lakia tarvitaan, ovat kuitenkin paljon tavanomaisempia. Arvelin valottaa esimerkkitapausta, jossa rikos tapahtuu sairaalassa.
– Epäilty on tehnyt rikoksen terveydenhuollon yksikössä, ja rikosilmoituskin on tehty siellä. Kun poliisi alkaa selvittää asiaa, terveydenhuollosta todetaan, että emme voi kertoa mitään, koska meillä on vaitiolovelvollisuus. Rikos voi jopa kohdistua sairaalan henkilökuntaan, mutta sitä ei voida selvittää. Tämä on hankala tilanne rikoksen uhrin ja kaikkien kannalta.
Tyypillinen sairaalassa tapahtuva rikos on myös huumaavien lääkeaineiden anastaminen lukitusta lääkekaapista.
Lakiuudistus tulee tarpeeseen myös tilanteessa, jossa poliisi etsii kadonneena henkilöä, joka onkin hoitolaitoksessa. Poliisi on joutunut vuosien varrella tekemään paljon turhaa työtä ja organisoimaan etsintöjä vailla tuloksia näissä tapauksissa.
– Yksi ensimmäisistä asioista kadonneen etsinnöissä on soittaa läpi alueen hoitolaitokset ja selvittää, onko henkilö hoidettavana, koska jos näin on, tehtävä on sillä selvä. Sitäkään tietoa ei ole poliisille kerrottu vaitiolovelvollisuuteen vedoten. Poliisi on joutunut jopa korkeimmassa hallinto-oikeudessa hakemaan ratkaisua tähän, Arvelin kertoo.
Korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan poliisilla on oikeus saada kadonneesta tieto näissä tilanteessa.
HUS arvostelee lakimuutosta
Lääkärilehden tuoreen artikkelin mukaan HUSin hallintoylilääkäri Teppo Heikkilä näkee lakimuutoksessa haasteita, koska sote-palveluiden periaate on, että kaikilla on oikeus hoitoon taustasta riippumatta. Hänen mukaansa HUSissa on ilmennyt esimerkiksi sellaisia ongelmia, että poliisi on tullut päivystykseen ja vaatinut tietoa joistakin henkilöistä uhkaavaan sävyyn.
Konsta Arvelin epäilee tilannetta tuntematta, että poliisilla on ollut kiire, ja keskustelua on mahdollisesti siksi käyty kipakkaan sävyyn.
– Poliisilla voi olla tiedonsaantitarve juuri sillä hetkellä, esimerkiksi kadonnutta ollaan etsimässä tai estämässä rikosta seuraavan kymmenen minuutin kuluessa.
Lääkärilehden artikkelin mukaan tietopyynnön pitäisi tulla poliisin päällystöltä vastuussa olevalle lääkärille, eikä tutkintaa saa tehdä päivystyksessä. Se voi muutenkin olla kiireinen paikka täynnä vakavastikin sairaita ihmisiä.
Tiedonsaannin hetki voi olla ratkaiseva
Vastausten antamisen määräaikaa ei ole laissa säädetty, joten käytännössä poliisi saa tiedon heti kysyessään, tai sitten sitä joudutaan pyytämään kirjallisesti. Julkisuuslain mukaan kirjalliseen pyyntöön tulee vastata 2–14 päivän sisällä. Arvelin pitää vastausaikaa poliisin tarpeisiin kovin pitkänä.
Hän huomauttaa, että lääkäritkin ovat poliisien virka-apua vailla, kun esimerkiksi potilas täytyy saada toimitettua tahdosta riippumattomaan hoitoon.
– Emme me panttaa virka-apua, vaan annamme sitä niin pian kuin mahdollista, Arvelin toteaa.
Hänellä on jo kalenterissa sovittuna koulutustilaisuus terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Lainsäädännön tulkinnasta täytyy jatkossakin keskustella, ja kiistanalaisiin tapauksiin voidaan joutua hakemaan tulkintaa hallinto-oikeudesta, kunnes lain tulkinnan linja vakiintuu.