Moni joutuu myös odottamaan hoitoa aiempaa pidempään. Joulukuun lopussa 2022 yli 20 000 ihmistä oli odottanut hoitoon pääsyä yli puoli vuotta. Vuotta aiemmin näin pitkään odottaneita oli noin 10 800. Pari vuotta aiemmin yli puoli vuotta jonossa roikkuneita oli vain reilut 3 000, kertoo Ylen uutiset.
Terveydenhuollon professori Kristiina Patja Helsingin yliopistosta paikantaa nykytilan synnyn 1990-luvun alussa tehtyihin päätöksiin. Tuolloin sote-palveluiden rahoituksen päätäntävalta siirrettiin valtiolta kunnille. Sitten iski lama. Esimerkiksi psykiatristen palveluiden osalta ajatuksena oli siirtää resurssit avopalveluihin.
– Lamassa ainoastaan leikattiin, eikä esimerkiksi avopalveluita koskaan oikein syntynyt. Toinen muutos oli, että erikoissairaanhoidon palveluista tuli jälkilaskutukseen perustuvaa toimintaa. Eli ensin tehtiin ja sen jälkeen katsottiin, paljonko se maksaa. Laskut lähetettiin kunnille, Patja kertaa Ylelle.
Syntyi malli, jota Patja kuvaa perusterveydenhuollon ”leikkausautomaatiksi”.
– Avopalveluista ja julkisista palveluista aina säästettiin tai niihin ei resursoitu lisää rahaa. Sen myötä terveydenhuollon rakenne alkoi hitaasti muuttua.
Tämä johti myös siihen, että erikoissairaanhoito vahvistui ja perusterveydenhuolto heikkeni. Perusterveydenhuollon sakkaaminen on yksi järjestelmämme isoimmista haasteista.
– Perusterveydenhuollon kehitys on jäänyt polkemaan paikalleen yli pariksi kymmeneksi vuodeksi, toteaa terveydenhuoltotutkimuksen professori Ilmo Keskimäki Tampereen yliopistosta Ylelle.
Keskimäen mukaan meillä on voimavaroja, mutta niitä ei käytetä oikeisiin asioihin.
– Se, että esimerkiksi työterveydessä kiireettömään hoitoon pääsee muutaman tunnin varoitusajalla, on todennäköisesti tarpeetonta. On mahdollista, että se lisää myös palveluiden hukkakäyttöä.
Myös Patja katsoo, että hoitoonpääsyn eriarvoistuminen työterveydenhuollon sairaanhoitoon oikeutettujen ja julkisten palveluiden varassa olevien välillä on asia, joka päättäjien pitäisi ratkoa.
– Tämä on se iso poliittinen kysymys, joka pitäisi ratkaista. Se ei tarkoita sitä, että työterveyshuolto olisi jotenkin huono asia. Meidän pitää kuitenkin tunnistaa, millaista epäluottamusta ja terveyshaittaa meidän tämänhetkiset ratkaisut tuottavat.
Keskimäki puolestaan sanoo, että käytämme aivan liikaa voimavaroja keskimääräistä terveempien ja keskimääräistä hyväosaisempien ihmisten hoitamiseen.
Asiantuntijoiden mukaan monimutkaiseen ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja. Sote-uudistuksen toteuttaminen on ollut oikeasuuntainen askel – joka olisi tosin pitänyt ottaa jo kymmeniä vuosia sitten. Keskimäen mukaan sote-palveluiden johdon keskittäminen yksille harteille antaa mahdollisuuden satsata myös perusterveydenhuoltoon.
– On toinen kysymys, kuinka nopeasti painopisteitä pystytään muuttamaan ja osataanko tällaista muutosta suunnitella ja johtaa.
Keskimäen mukaan nyt pitäisi tarkastella kriittisesti myös niitä järjestelmän osia, jotka jäivät sote-uudistuksen ulkopuolelle.
– Eli on otettava kantaa yksityisiin palveluihin ja työterveyshuoltoon tavalla, jossa järjestelmää arvioidaan kokonaisuutena. Pitää pohtia, onko se työntekijöiden ja työnantajien kannalta järkevää, että meillä on tämänkaltaisia tuplajärjestelmiä.
Sekä Keskimäki että Patja kuitenkin painottavat, että pelkkä rahan lisäys ei riitä, jos sitä käytetään samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Patja toivoo näkevänsä terveyspolitiikkaa, jolle on asetettu selkeät tavoitteet. Hänen mukaansa toimien pitäisi tähdätä väestön kokonaisterveyden lisääntymiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Tällaista tavoitteellista terveyspolitiikkaa tehtiin esimerkiksi 1970-luvulla, kun Suomeen säädettiin kansanterveyslaki.
Samalla vuosikymmenellä Suomeen syntyivät myös terveyskeskukset. Patjan mukaan aika on nyt ajanut niiden ohitse. Kuten Keskimäki, Patjakin peräänkuuluttaa ”pyhien lehmien” kriittistä tarkastelua.
– Meidän pitäisi tarkastella koko terveyskeskuskonseptia uudelleen ja purkaa se. Se on tullut tiensä päähän. Malli toimi, kun hoitoja oli vähän ja sosiaalisektori oli tiukasti rajattu. 2000-luvulle tultaessa terveyskeskusten kompleksisuus on kasvanut liian suureksi.
