Brittiläinen historioitsija Lawrence Freedman ottaa blogikirjoituksessaan kantaa väitteeseen, jonka mukaan sota Ukrainassa voi olla Yhdysvalloille ”uusi Vietnam”.
Yhdysvaltojen puolustusministeriössä työskennellyt puolustusstrategisti Elbridge Colby sanoi äskettäin X-viestialustalla, että sodan pitkittyessä Yhdysvallat joutuu väkisinkin isompaan rooliin. Hän viittaa Vietnamin sotaan (1955–1976), jossa lähdettiin liikkeelle neuvonantajista, mutta lopputulemana maassa oli 500000 amerikkalaissotilasta.
Colby ja samoin ajattelevat amerikkalaiset kutsuvat itseään realisteiksi. Tässä näkökulmassa pääasia on tarkastella ”realistisesti” mitkä USA:n intressit Ukrainassa ovat ja kuinka pitkälle näiden takia ollaan valmiita menemään – ne ovat Colbyn mukaan tärkeitä mutta eivät ”elintärkeitä”.
Freedmanin mukaan Vietnamin ja Ukrainan tilanteen rinnastus on väärä. Analogia ontuu jo konfliktien täysin erilaisen lähtötilanteen osalta, eikä Vietnamia näin voida käyttää ohjeena sille, miten Ukrainassa tulisi toimia.
– Presidentti [Joe] Biden sanoi ensimmäisestä päivästä lähtien, että Yhdyvaltojen joukkoja ei tule taistelemaan Ukrainassa, toteaa Freedman.
– Vaikka Yhdysvallat ei [Vietnamissa] löytänyt ja pystynyt pysymään sodan voittavassa strategiassa, ainakin se oli sitoutunut sinne täysillä.
– Tässä analogia hajoaa lopullisesti. Ukrainassa ei tapahtunut kapinayritystä, vaan maassa yritetään vastustaa vieraan vallan miehitystä, eikö Yhdysvallat ole osoittanut sinne joukkojaan. Ukrainan hallinto ei ole jakautunut vaan siellä on vakaa johto, Freedman jatkaa.
– Yhdysvaltojen rooli Ukrainassa on paitsi marginaalinen Vietnamiin verrattuna, myös sodan luonteeseen Ukrainassa liittyy paljon vähemmän vastakkainasettelua. Suurin kritiikki [Ukrainan sodan yhteydessä] on koskenut hallinnon varovaisuutta tiettyjen aseiden kanssa, Freedman kirjoittaa viitaten siihen, että presidentti Bidenin on koettu viivyttelevän aseiden antamisessa Ukrainalle eskalaation pelossa.
Freedman huomauttaa, että presidentti Vladimir Putinin yksi tavoite sodan pitkittämisessä onkin juuri se, että lännen tuki Ukrainalle alkaisi säröillä.
Se, että jotkut julistautuvat sodan suhteen Yhdysvalloissa ”realisteiksi”, tarkoittaa Freedmanin mukaan sitä, että muulla tavalla ajattelevat automaattisesti näyttäytyvät ”epärealisteina”.
– Kuitenkaan näillä ”Realisteilla” ei ole sen parempaa ideaa [sodan lopettamiseksi] kuin tehdä siitä Ukrainalle mahdotonta. Jopa neuvotteluiden tarpeesta vakuuttuneet räpiköivät sen päättäväisyyden edessä, jolla ukrainalaiset eivät aio luopua vallatuista alueistaan.
– Nykyolosuhteissa on väistämättömän vaikeaa sanoa miten ja koska tämä sota tulee päättymään, Freedman toteaa ja ennustaa, että lukuisia käänteitä tullaan vielä näkemään.
Ulkomaan politiikassa päätökset eivät koskaan ole yksinkertaisia. Nyt pitää Freedmanin mukaan valita tuetaanko Ukrainaa murheellisessa sodassa, jonka voittamisessa voi kestää, vai annetaanko sen jäädä sotimaan yksin, joka voi johtaa vielä traagisempaan lopputulokseen – ei vain Ukrainan vaan koko lännen osalta.
– Ja varsinkaan kun länsimaat eivät ole taistelemassa, ja resursseja riittää tukea Ukrainaa, niin lopulta tämä ei edes ole niin vaikea valinta, toteaa Freedman, jonka mukaan on selvää myös, että Venäjän edes osittainen voitto Ukrainassa vain vahvistaisi Kiinaa sen omissa ambitioissa.
The echoes of Vietnam in U.S. policy toward Ukraine today are a lot stronger than is commonly admitted. It's far from an exact analogy. But there's more to take heed of than the complete dismissal of the relevance of Vietnam suggests. 1/
— Elbridge Colby (@ElbridgeColby) August 25, 2023