Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuu oli maan länsiosassa lähellä pitkän ajan keskiarvoa, maan itä- ja pohjoisosassa oli pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpää. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja kaakkoisosan noin 18 asteesta Käsivarren Lapin noin 13 asteeseen.
Suurin poikkeama tilastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvosta oli Utsjoen alueella, missä keskilämpötila oli noin kaksi astetta keskiarvoa korkeampi.
Hellelukemia mitattiin jossain päin Suomea yhteensä 16 päivänä, mikä on yhtä paljon kuin heinäkuussa keskimäärin vertailukaudella 1991–2020. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Porvoon Harabackassa sekä Heinolan Asemantauksella, molemmilla kymmenen kappaletta.
Kuukauden ylin lämpötila, 32,3 astetta, mitattiin Oulu Oulunsalo Pellonpäässä kuun 1. päivänä.
Päättyneen heinäkuun alin lämpötila, 2,2 astetta, mitattiin Sallan Naruskassa kuukauden 9. päivänä. Kyseessä on vuodesta 1959 eteenpäin olevissa digitoiduissa vuorokausitilastoissa korkein kuukauden alin lämpötila.
Sademäärässä vaihtelua
Heinäkuun sademäärässä oli runsasta paikallista vaihtelua. Maan eteläosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla sadetta tuli tavanomaista vähemmän, kun taas Keski- ja Pohjois-Lapissa satoi selvästi tavanomaista enemmän, kahdella havaintoasemalla jopa ennätyksellisen paljon.
Eniten kuukauden aikana satoi alustavien tietojen perusteella Inari Saariselkä matkailukeskuksen havaintoasemalla, 213,4 millimetriä. Lukema on aseman 46-vuotisen historian suurin kuukausisademäärä.
Lisäksi Sodankylä Lokan havaintoasemalla tehtiin asemakohtainen kuukausisade-ennätys, 146,4 millimetriä.
Vähiten sadetta tuli Lumparland Långnäs sataman havaintoasemalla, 14,2 millimetriä. Suurin havaittu vuorokausisademäärä (aamuyhdeksästä seuraavan aamun kello yhdeksään) oli 13. päivänä Somero Salkolassa mitattu 58,1 millimetriä.
Maasalamoita havaittiin heinäkuussa 49 991 kappaletta, mikä on noin 10 000 kappaletta vähemmän kuin heinäkuussa keskimäärin. Salamaniskuja kertyi eniten kuun 13. päivänä, 9 633 kappaletta.
Auringonpaistetunteja oli havaintoasemilla keskimääräistä vähemmän. Varsinkin Lapissa paistetunteja oli noin 25–35 tuntia alle pitkän ajan keskiarvon.
