Joukko ukrainalaisia vapaaehtoistaistelijoita on jo yli kuukauden ajan odottanut Venäjän hyökkäyksen etenemistä Slovjanskin kaupungin lähettyvillä Itä-Ukrainassa. Olosuhteet ovat karut, mutta taistelutahtoa kuvaillaan silti vahvaksi.
Maxym ja hänen taistelutoverinsa nukkuvat maahan kaivetuissa korsuissa, syövät nuotiolla lämmitettyä purkkiruokaa ja seuraavat uutisia Venäjän hyökkäyksen etenemisestä vain muutaman kilometrin päässä.
Kotona Maxymin paluuta odottaa vaimo ja heidän vielä syntymätön poika. Maxym haluaa, että hänen poikansa tulee tietämään isänsä ja tämän tovereiden uhrauksista.
– Me tulemme potkimaan heidät ulos täältä, ja hän tulee tietämään sen: me emme vain seisoskelleet täällä tekemättä mitään. Tämä on meidän maamme, eikä heillä ole oikeutta tulla tänne, Maxym painottaa CNN:lle.
Vaikka Maxymin joukolla on kattavasti panssarintorjunta-aseita, heillä ei ole nykyisen tilanteen kannalta tarvittavaa varustusta.
– Jokaista meidän ampumaa raskasta ammusta kohden he ampuvat 10 tai 20. Se johtuu siitä, että meiltä puuttuu tykistöä, valittelee Maxymin taistelutoveri Mykhailo.
Maxymin ja Mykhailon joukon tarkoitus on selvä: ”Jos tulee saattue, meidän tehtävämme on pysäyttää se.”
Vihollinen lähestyy, mutta hitaasti. Kauempana idässä venäläiset joukot valtasivat Sjevjerodonetskin kaupungin ja he ovat myös lähes piirittäneet ukrainalaiset joukot viereisen Lysytšanskin alueella.
– Tottakai he tulevat, heitä on paljon enemmän kuin meitä, Maxym toteaa.
