Puolustussotaa käyvä Ukraina tarvitsee läntisiltä tukijoiltaan muun muassa pitkän kantaman ohjusjärjestelmiä, tykistön erikoisampumatarvikkeita, meritorjuntaohjuksia, talvivarusteita, satelliittien ja tutkavalvontakoneiden tuottamaa tiedustelutietoa sekä koulutus- ja harjoitteluyhteistyötä.
Yhtä lailla tärkeä oli amerikkalaisprofessori Eliot Cohenin mukaan myös Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin tällä viikolla toteuttama yllätysvierailu Ukrainaan.
Venäjän hyökkäyssodan alettua helmikuussa 2022 moni muu läntinen valtiojohtaja on ehtinyt vierailla Kiovassa ennen Bidenia. Silti vapaan maailman johtajaksi yhä mielletyn Yhdysvaltain presidentin matkalla ja vankkumattomalla tuella Ukrainalle oli hänen mukaansa aivan erityistä painoarvoa.
– Symboleilla on väliä: John. F. Kennedy tai Ronald Reagan Berliinin muurilla, Winston Churchill sikareineen ja knallihattuineen, tai vihreäasuinen Volodymyr Zelenskyi, joka ärähtää ”Tarvitsen ammuksia, en kyytiä”. Pelkästään tekemällä vaarallisen matkan Kiovaan Biden toteutti strategisesti erittäin tärkeän liikkeen, Johns Hopkins -yliopiston kansainvälisten suhteiden professuuria hoitava Cohen sanoo The Atlantic -lehdessä.
Bidenin signaloinnin kärki oli hänen mukaansa kohdistettu Vladimir Putinille, jonka viimeinen oljenkorsi on ollut se, että lännen tahdonvoima olisi heikompi kuin Venäjän. Nyt Biden viestitti senkin olevan silkkaa toiveajattelua.
– Venäjän johtajalle tämä oli isku palleaan, Cohen toteaa.
Tavaton kontrasti
Kreml sai tiettävästi amerikkalaisviranomaisilta tiedon Joe Bidenin matkasta vain muutamaa tuntia ennen sen alkamista. Samalla venäläisille ilmeisesti esitettiin suorasanainen tai ainakin verhottu varoitus äärimmäisen kovista seurauksista, jos vierailua yritettäisiin häiritä.
– Putinin kaltaiselle voimaan pakkomielteisesti suhtautuvalle johtajalle se oli kova pala. Hänen oma kansansa kysyy hiljaa tai avoimesti: ”Miksi emme voineet estää sitä?” Vastaus, jota ei ole ääneen lausuttu, on: ”Koska pelkäsimme”, Cohen sanoo.
– Myös visuaalinen kontrasti on silmiinpistävä: Yhdysvaltain presidentti tunnusomaisine aurinkolaseineen kävelee Kiovan aurinkoisessa keskustassa Ukrainan taistelutahtoisen ja kaunopuheisen presidentin kanssa, kun taas Venäjän presidentti ei ole vieläkään vieraillut sotavyöhykkeellä, hän toteaa.
Vastakohtaisuutta ei voi olla havaitsematta myöskään siinä, kuinka Biden mielellään kulkee ihmisten keskellä, kättelee, halaa ja taputtaa selkään, kun Putin pitää lähimpiinkin alaisiinsa fyysistä etäisyyttä ja turvautuu näyttelijöihin ollessaan kohtaavinaan tavallista kansaa.
Turvallisuus vedenjakajalla
Bidenin vierailua Ukrainassa ei voi Cohen mielestä kuitata vain jonkinlaiseksi julkisuustempuksi, vaan kyse oli valtiomiesmäisestä teosta.
– Vierailu sijoittui ajankohtaan, jolloin paljon on vaakalaudalla. Kiinalaiset ovat Yhdysvaltojen hallituksen mukaan alkaneet pitää ääntä Venäjän aseistamisesta, mikä tarkoittaisi erittäin suurta muutosta tässä sodassa. [Ukrainan] läntiset liittolaiset – myös Aasian demokratiat – ovat alkaneet mobilisoida puolustusteollisuuttaan, Cohen sanoo.
Samaan aikaan Ukraina kokoaa joukkojaan omaa vastahyökkäystään silmällä pitäen.
– Venäjän ja Ukrainan sota ei ole vain humanitaarinen katastrofi, vaan hirvittävä kokoelma rikoksia ihmisyyttä vastaan, törkeä rikkomus juhlallisia sopimuksia ja kansainvälistä oikeutta vastaan. Se on myös vedenjakaja, joka ratkaisee pitkälti kansainvälisen järjestelmän tulevaisuuden, hän toteaa.
– Jos diktaattorit saavat tahtonsa läpi, se voi johtaa hyvin synkkään aikaan, joka ei eroa mitenkään 1930- ja 1940-luvun tilanteesta. Jos sen sijaan liberaalit demokratiat yhdistävät voimansa ja osoittavat aiemminkin näyttämäänsä päättäväisyyttä, yritteliäisyyttä ja sotilaallista kapasiteettia, se lopputulos voidaan vielä välttää.
