Vladimir Putinin hallintoa haastetaan nyt yllättävältä taholta, toteaa arvostettu Venäjä-asiantuntija, professori Mark Galeotti bne IntelliNewsin kolumnissaan. Siinä missä Kreml aikaisemmin piti Venäjän liberaalia oppositiota päävastustajanaan, ovat viimeistään Jevgeni Prigozhinin kuoleman myötä yhä useammat nationalistisista ja äärioikeistoon lukeutuvista ”turbopatriooteista” siirtyneet presidentin arvostelijoiden leiriin.
Tilaamalla tai ainakin siunaamalla Wagner-päällikkö Prigozhinin murhan Putin hankkiutui eroon yhdestä ongelmasta, mutta pahensi vastaavasti toista, Galeotti tiivistää. Sillä siinä missä Prigozhin oli professorin mukaan ”uskollinen kapinallinen”, joka ei todellisuudessa tavoitellut Putinin syrjäyttämistä, ovat Ukrainan sotaa kiihkeästi tukevat turbopatriootit sekä presidentistä riippumattomia toimijoita, että tällä hetkellä yhä enemmän sotajalalla.
Wagnerin kesäkuisen kapinayrityksen jälkeen monet näkyvät turbopatriootit ovat joutuneet Venäjällä ahtaalle, Galeotti kuvailee. Ennen kapinaa Putin salli sotaa tukevien äärinationalistien räikeätkin puheenvuorot, mutta juhannusviikonlopun dramaattiset tapahtumat ovat kääntäneet presidentin pään. Kun Putinin asema haastettiin, moni kovan linjan miehistä ei tehnyt elettäkään tämän tukemiseksi, professori huomauttaa. Sittemmin monia sotabloggaajia on ilmeisesti ostettu Kremlin puolelle, ja muun muuassa näkyvä sotakommentaattori Igor Girkin pidätetty. Turbopatriootteja tukevia upseereita ja turvallisuusvirkalijoita siirretään alempiarvoisiin tehtäviin, Galeotti kertoo.
Vaikka osa turbopatriooteista on uhonnut kostavansa Prigozhinin kuoleman, ei yksittäinen asemies tai johtajansa menettänyt Wagner ole todellinen uhka Vladimir Putinille, Galeotti toteaa. Todellista päänsärkyä Kremlille aiheuttaa turbopatrioottien pettymys Putiniin, professori kirjoittaa. Nationalistit ovat sekalainen ryhmä, mutta yhä useampaa on Galeottin mukaan alkanut yhdistää ajatus siitä, että Putinin vastustaminen on ”isänmaallista”.
– Turbopatrioottien muodostama todellinen uhka ei koskaan ollut se, että he itse kääntyisivät Putinia vastaan ja syrjäyttäisivät hänet, uhkana oli pikemminkin se, etteivät he välittäisi tukea häntä, Galeotti kirjoittaa.
– He ovat suhteettoman yliedustettuina valtion turvallisuuskoneistossa, eivät pelkästään asevoimissa ja kansalliskaartissa vaan myös FSB:ssä ja liitovaltion suojapalvelu FSO:ssa.
Prigozhinin murha oli turbopatriooteille osoitus siitä, että Putin on valmis pettämään sanansa myös yhdelle harvoista Venäjän menestyksekkäistä sotapäälliköistä.
– Turbopatriootit tulevat tuskin itse syrjäyttämään Putinia. Mutta heidän vieraantumisensa kasvaessa tulee entistä selkeämmäksi se, etteivät he kriisitilanteessa ehkä tue häntä. Se taas voi kannustaa muita juonittelemaan presidenttiä vastaan.
Vaikka palatsivallankumousta tuskin on näköpiirissä, on Putinin hallinnon nyt varauduttava uhkiin myös entisten liittolaistensa taholta, Galeotti päättää.