Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen työministeri Arto Satonen (kok.) arvioi, että Kanadan pisteytysmalli voisi hyödyttää Suomea kansainvälisten huippuosaajien rekrytoinnissa.
– Meille malli voisi tuoda lisäarvoa silloin, kun pyrimme saamaan tänne kaikkein halutuimpia huippuasiantuntijoita ICT-alalle, pelimaailmaan tai korkeakouluihin. Tilanteissa, joissa voimme luottaa siihen, että heillä on sellaista erityisosaamista, minkä kautta he varmasti työllistyvät, Satonen sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Kanadan pisteytysmallin soveltaminen Suomeen tarkoittaisi käytännössä sitä, että työperäisellä maahanmuuttajalla ei tarvitsisi olla tänne tullessaan valmiina työ- tai opiskelupaikkaa, vaan oleskeluluvan saisi suoraan tiettyjen ”kriteerien” pohjalta.
Mallin soveltaminen voisi joustavoittaa ja helpottaa huippuosaajien hakeutumista Suomeen.
Entinen työministeri myöntää, että nykyisellään prosessi työlupineen vie väistämättä aikaa – vaikka kyse olisi halutuimmista kansainvälisistä asiantuntijoista.
Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon Kanadassa ja joissain muuallakin käytössä olevista pisteytysjärjestelmistä liittyen työperäiseen maahanmuuttoon.
Nykyinen työministeri Matias Marttinen (kok.) kertoi viime viikonloppuna STT:n haastattelussa käynnistävänsä selvityksen aiheesta.
Keskustelu Kanadan-mallista virisi, kun RKP ehdotti kesäkokouksessaan mallin käyttöönottoa Suomeen. Pisteytysjärjestelmä on herättänyt kiinnostusta myös SDP:ssä, jonka varapuheenjohtajan Nasima Razmyarin kirjalliseen kysymykseen Satonen työministerinä olleessaan vastasi vuosi sitten.
Mallia on kannatettu halki puoluerajojen, mutta osin eri syistä. Perussuomalaisten joukosta on pidetty myönteisenä keskustelua maahanmuuton ”laatukriteereistä”. Toisaalla mallia on kannatettu taas siksi, että sen myötä Suomeen voitaisiin saada nykyistä enemmän työperäistä maahanmuuttoa.
”On olemassa riski”
Entinen työministeri Satonen ei kannata Kanadan-mallin soveltamista tänne laajemmassa mittakaavassa. Hänestä käytäntö, jossa työperäisellä maahanmuuttajalla tulee olla valmiina työ – tai opiskelupaikka, on osoittautunut meillä pääosin toimivaksi.
– On olemassa riski, ettei sitä työtä löydykään, jos ei työpaikkaa tänne tullessaan ole. Toki se on pienempi ammateissa, joiden osalta meillä on hyvä työllisyystilanne, Satonen toteaa.
Suomen työperäinen maahanmuutto perustuu tällä hetkellä kohdemaayhteistyöhön, mitä tehdään erityisesti Intian, Filippiinien ja Vietnamin kanssa. EU:n sisällä työntekijöiden liikkuvuus on joustavaa. Jos Kanadan-malli otettaisiin soveltavin osin käyttöön Suomessa, se koskettaisi EU:n ulkopuolelta tulevaa työvoimaa. Tällöin nousisi esiin myös voimassa oleva työvoiman tarveharkinta, ja miten mallia sovellettaisiin sen kanssa.
Entinen työministeri Satonen ampuu tässä haastattelussa myös alas yleisimpiä väärinkäsityksiä liittyen Kanadan pisteytysmalliin.
Ensinnäkin malli pisteytyksineen koskee vain työperäistä, ei humanitaarista maahanmuuttoa. Kanadassakaan turvapaikanhakijoita tai pakolaisia ei siis ”pisteytetä” miltään osin koulutuksen, työkokemuksen, iän tai kielitaidon mukaan.
Työperäisessä maahanmuutossa lisäpisteitä saa, jos on jo työtarjous Kanadasta, mutta se ei ole edellytys maahantulolle, kuten Suomessa.
Satonen huomauttaa, että Kanadan pisteytysmalli ei ratkaise myöskään meillä ”suurinta haastetta”, miten humanitaarisin syin maahan tulleet kyettäisiin integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään nykyistä paremmin.
– Ei, tämä ei sitä ratkaise. Ja olemme tässä takamatkalla Kanadan suhteen muutenkin, koska siellä on tämä kielitaitoetu, Satonen huomauttaa.
Tällä Satonen tarkoittaa sitä, että turvapaikkaa hakevat ja pakolaisleireiltä tulleet osaavat lähtökohtaisesti paremmin Kanadassa puhuttavia kieliä englantia ja ranskaa, mikä helpottaa työllistymistä. Suomeen tulevista taas harva osaa ennakolta suomea tai ruotsia.
– Lisäksi Kanadan työmarkkinat ovat tietojeni mukaan myös Suomea joustavammat ja sosiaaliturva siellä työhön kannustavampi.
