Verkkouutiset

Paavo Lipponen (vas.), Gerhard Schröder, Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf, Eupecin toimitusjohtaja Jan Sanders, Nord Streamin toimitusjohtaja Matthias Warnig ja Eupecin Robert Seung Kotkassa kesäkuussa 2010. LEHTIKUVA / RAIMO POUTANEN

Ex-poliitikot Kremlin asialla? Professorin mukaan Venäjän yhtiöissä ei voi toimia neutraalisti

Myös Suomen entisten pääministerien Venäjä-kytköksiin on kaivattu läpivalaisua.

Viime viikkoina ovat kiihtyneet spekulaatiot siitä, rajoittaako Venäjä poliittisista syistä kaasutoimituksiaan vakavan energiakriisin partaalle ajautuneeseen Eurooppaan. Taustalla on ajatus, että Kreml pyrkisi painostamaan Euroopan unionia ja Saksaa, jotta ne poistaisivat viimeisetkin esteet Itämeren alittavan Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönoton tieltä.

Keskusteluun on palautunut kysymys entisten läntisten huippupoliitikkojen, kuten Saksan liittokanslerina 1998–2005 toimineen Gerhard Schröderin ja Suomen entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.), rooleista tavoitteeltaan yhä selvemmin geopoliittisena pidetyn Nord Stream 2 -hankkeen edistämisessä. Schröder on toiminut kaasuputkiyhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana ja Lipponen hankkeen konsulttina.

– En usko, että työskentelyä yksityisen venäläisyhtiön hyväksi voidaan pitää neutraalina kahdestakaan syystä, ranskalaisen Sciences Po -huippuyliopiston kansainvälisen politiikan professori Nicolas Tenzer sanoo Verkkouutisille.

Hänen mukaansa on ensinnäkin tiedossa, että presidentti Vladimir Putinin luomassa järjestelmässä mikään yksittäinen yritys – varsinkaan energia- tai finanssialalla toimiva – ei ole Kremlistä riippumaton.

– Toiseksi, kaikki mikä edistää tämän järjestelmän vahvistamista, luo edellytyksiä Venäjän valtion yhä suuremmalle vaikutusvallalle ja puuttumiselle muiden asioihin, Tenzer toteaa.

Hän korostaa, ettei kommentoi yksittäisten henkilöiden toimintaa, vaan ilmiötä yleisellä tasolla.

Tenzerin viittaus finanssialaan on suomalaisittain kiinnostava, sillä myös toisen entisen pääministerin Esko Ahon (kesk.) asema venäläisen Sberbank-suurpankin hallituksessa on herättänyt täällä ristiriitaisia tunteita. Aho otti vastaan hallitusjäsenyyden vuonna 2016, ja hänet valittiin jatkokaudelle 2019.

Verkkouutiset pyysi Esko Aholta ja Paavo Lipposelta kommenttia näkemykseen, jonka mukaan läntisen korkean tason ex-poliitikon työskentelyä jonkin Venäjän energia- tai finanssialan toimijan hyväksi ei voida pitää poliittisesti neutraalina toimintana. Kumpikaan heistä ei halunnut kommentoida asiaa.

”Vain jäävuoren huippu”

Venäläisyhtiöt ovat rekrytoineet vuosien saatossa lukuisia läntisiä ex-avainpoliitikkoja, mikä saattaa Tenzerin mukaan herättää kysymyksiä siitä, kuinka riippumattomia nämä ovat aiemmin politiikassa toimiessaan olleet.

– Jotkut näistä henkilöistä myös ylläpitävät läheisiä yhteyksiä nyt virassa oleviin seuraajiinsa. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Monet niistä, jotka toimivat venäläisten tai muunmaalaisten yritysten – tai suoraan valtioiden – neuvonantajina tai lobbareina, ovat nimittäin huomattavasti hienovaraisempia ja kenties myös vaikuttamisen instrumentteina tehokkaampia, Tenzer sanoo.

Tällainen toiminta on hänen mukaansa useimmissa Euroopan maissa täysin laillista, eikä kyse siis ole korruptiosta juridisessa mielessä.

– Tämä on ongelmallista. Työskentely sellaisten ulkomaisten yhtiöiden hyväksi, jotka linkittyvät suoraan tai epäsuorasti autoritaarisiin valtioihin, pitäisi säätää laittomaksi ja sitä tulisi käsitellä korruptiona ainakin silloin, kun kyse on entisistä hallitusten ja parlamenttien jäsenistä tai entisistä korkea-arvoisista virkamiehistä ja sotilaista, hän toteaa.

”Olisi outoa”

Vaikka jokin toiminta olisi täysin laillista, se ei silti välttämättä ole oikein, painottaa myös nimekäs brittiläinen Venäjä-asiantuntija Keir Giles. Hän ei pidä uskottavana, että kukaan läntinen ex-poliitikko voisi toimia venäläisyhtiön hallintoelimissä puhtaasti asiantuntijaroolissa tai kansallisen edun nimissä.

– Ongelma ei liity vain siihen, että näin saatetaan ostaa vaikutusvaltaa. Olisi myös outoa ajatella, että kykenisi toimimaan jossakin instituutiossa, vaikuttamaan siihen sisältäpäin ja kuittaamaan siitä palkkion ilman, että joutuisi itse vaikuttamiselle alttiiksi, Chatham House -ajatushautomossa ja Conflict Studies Research Centressä työskentelevä Giles sanoo VU:lle.

Kyse ei hänen mielestään ole yksinomaan toiminnasta sinänsä, vaan myös siitä, millaisen vaikutelman se luo. Britanniassa on hänen mukaansa nähty viime aikoina hätkähdyttävän selvästi, että riittävä läpinäkyvyys ja luottamus ovat demokraattisten instituutioiden uskottavuuden peruspilareita.

– Jos tietty rahasumma liikkuu yhteen suuntaan, mutta on epäselvää, mitä sillä on lunastettu, se järkyttää luottamusta normaaleihin, läpinäkyviin demokraattisiin prosesseihin, hän toteaa.

Schröderin jalanjäljissä

Britanniassa kysymyksiä on Gilesin mukaan herättänyt erityisesti sekä avoin että peitellysti tapahtuva puoluerahoitus, jossa mahdolliset lahjoittajille annettavat vastapalvelukset jäävät herkästi hämärän peittoon. Hän pitää tätä osana laajempaa ilmiötä, jota Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on kutsunut schröderisaatioksi.

– Se on aina ongelmallista, olipa sitten Venäjän poliittisten tavoitteiden täydellisestä omaksumisesta, kuten ex-liittokansleri Schröderin tapauksessa, tai hämärretymmästä ja vähemmän ilmeisestä asetelmasta, jossa eurooppalaiset poliitikot siirtyvät jouhevasti Venäjän valtion tukemien yhtiöiden tuottoisiin tehtäviin niin, ettei ole selvästi tiedossa, mitä kumpikin osapuoli toisilleen tarjoaa, Giles sanoo.

Oma lukunsa tässä ilmiössä ovat hänen mukaansa esimerkiksi Kremlin ohjauksessa toimivien RT:n ja Sputnikin hyvin palkattuihin tehtäviin siirtyvät läntiset toimittajat.

– He saattavat kuvitella etenevänsä urallaan, mutta unohtavat ratkaisunsa todelliset seuraukset, jotka tietenkin ovat vahingollisia sekä heidän omalle pitemmän aikavälin edulleen että niille maille, joita vastaan heidät valjastetaan toimimaan, hän toteaa.

Uusimmat
MAINOS