FT, dosentti Martti Leiwo ja FT, yliopistonlehtori Minna Seppänen ovat toimittaneet teoksen, jossa avataan maailman tunnetuimman ja tutkituimman muinaiskielen historiaa suomenkieliselle yleisölle.
Kukaan ei tiedä tarkkaa latinan kielen syntyajan kohtaa, mutta sen sijaan on mahdollista arvioida, milloin latinasta tuli historiallinen kieli, josta on olemassa kirjoitettuja todisteita. Ensimmäiset latinankieliset dokumentit ovat peräisin yli 2 500 vuoden takaa.
Edelleen määriteltävissä on syntypaikka. Latina on Latiumin eli antiikin ja nykyisen Rooman alueen ja sen lähiympäristön alkuperäiskieli. Pienestä paikalliskielestä kehittyi kokonaisen imperiumin kieli.
Latinasta voidaan hyvin puhua eräänlaisena Euroopan peruskielenä. Roomalainen sotilas- ja hallintokoneisto levitti sitä tehokkaasti kaikkialle valtakunnassa. Latina oli Rooman valtakunnan keskeinen hallintokieli. Se ei kuitenkaan ollut imperiumin ainoa kieli. Tarkkaan ottaen latina ei ollut edes hallinnon pääkieli, sillä valtakunnan itäosissa yleiskielenä toimi kreikka, jota käytettiin myös paljon hallinnossa.
Rooman imperiumin hajottua myös latinan kieli pirstoutui osiin, joista kehittyivät muun muassa romaaniset kielet, joista tunnetuimpina ovat espanja, italia ja ranska. Latinasta suoraan kehittyneitä kieliä puhuu tällä hetkellä äidinkielenään yli 800 miljoonaa ihmistä.
Useiden muidenkin eurooppalaisten kielten, kuten englannin sanastossa on huomattava määrä latinalaisuuksia.
Latinan merkitys
Kirjapainotaidon keksimisen jälkeen uudet tieteelliset saavutukset levisivät ennennäkemättömän nopeasti ympäri Eurooppaa pääasiassa latinaksi, jolla ei 1500-luvulla vielä ollut vakavasti otettavaa kilpailijaa.
Politiikan ja diplomatian alalla latinalla oli vielä 1600-luvulla suuri merkitys, koska sen katsottiin puolueettomana kielenä sopivan erinomaisesti valtiosopimuksien ja asiakirjojen laatimiseen.
Yksi merkittävimpiä 1600-luvun latinankielisiä dokumentteja on 30-vuotisen sodan lopettanut Westfalenin rauhansopimus, Pax Westfalica vuonna 1648. Unkarissa latina säilyi parlamentin ja hallinnon kielenä aina vuoteen 1848 asti.
Useimmat tiedemiehet julkaisivat merkittävimmät tekstinsä latinaksi aina 1700-luvun lopulle asti. Heistä esimerkkeinä voidaan mainita Nikolaus Kopernikus, Johannes Kepler ja Isaac Newton. Galileo Galilei kirjoitti lähes kaikki teoksensa italiaksi, koska hän halusi, että muutkin kuin latinantaitoiset voisivat niitä lukea. Tosin Galileinkin tekstit käännettiin latinaksi kansainvälistä lukijakuntaa varten.
1800-luvun alussa Euroopassa esiintyi pyrkimyksiä latinan kielen elvyttämiseksi ja itse asiassa kohottamiseksi jopa poliittisesti merkittävään asemaan.
Vuonna 1816 espanjalainen Miguel Maria Olmo esitti, että keskelle Eurooppaa perustettaisiin Roma Tullia -niminen latinankielinen valtio. Sen asukaskysymys ratkaistaisiin siten, että jokainen olemassa oleva valtio lähettäisi sinne vähintään kymmenen hengen ryhmän, joka muodostaisi tuon kansakunnan alun. Hanke ei koskaan toteutunut, vaikka esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XVIII kannatti ajatusta.
Latina Suomessa
Suomen vanhin latinankielinen teksti on peräisin vuodelta 1290. Se on Ingigerd-nimisen ylhäisönaisen muistoksi laadittu hautapiirtokirjoitus, joka on Turun Maarian kirkon sakariston seinään kiinnitetyssä hautakivessä.
Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola omaksui Martin Lutherin periaatteen, jonka mukaan latina oli korvattava jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa kansankielellä. Muualla yhteiskunnassa latinasta ei luovuttu kokonaan, vaan kieltä on käytetty Suomessa eri yhteyksissä nykypäiviin asti.
Syyskuussa 1989 latina sai ainutlaatuisen julkaisufoorumin, kun Suomen Yleisradio otti ohjelmistoonsa Nuntii Latini -nimisen latinankielisen viikkokatsauksen. Nämä viikoittain toimitetut uutiset tulivat internetin välityksellä tunnetuiksi koko maailmassa. Lähetykset jatkuivat vuoteen 2019 saakka.
Myös valtiovalta on ajoittain suosinut latinan käyttöä. Kun Suomi toimi vuosina 1999 ja 2006 EU:n puheenjohtajamaana, jäsenvaltioiden tärkeimmistä kokouksista ja tapahtumista julkaistiin latinankieliset viikkoraportit.
Latinalla on yhä tulevaisuus
On kiistatonta, että noin 150 viime vuoden ajan on latinan kielen merkitys koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa hiipunut. Latinan tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta, sillä tämän kielen käyttö tuskin koskaan loppuu. Syynä on sen ainutlaatuinen historia ja sen mukanaan tuoma ajaton universaalisuus ja monumentaalisuus.
Latinan etuna on sen puolueettomuus, se ei ole kenenkään äidinkieli vaan kaikille kansoille yhteistä kulttuuriperintöä. Juhlavuutensa takia latinaa tullaan myös tulevaisuudessa käyttämään erilaisissa monumenteissa, mitaleissa, diplomeissa ja onnitteluissa.
Nykyään merkittävin elävän latinan ylläpidosta vastaava kansainvälinen järjestö on vuonna 1966 Roomassa perustettu Academia Latinitati Fovendae, latinan kielen edistämisakatemia.
Martti Leiwo & Minna Seppänen (toim): Latinan kielen historia. 480 sivua. Gaudeamus Oy.
