Amerikkalainen turvallisuuspolitiikan tutkija, professori Andrew Michta kyseenalaistaa kansainvälisen politiikan vakiintunutta käsitteistöä ja ajattelumalleja poikkeuksellisen voimakkain sanakääntein. Kansainvälisen järjestelmän käsitettä hän luonnehtii X:ään julkaisemassaan viestiketjussa ”hieman kömpelöksi” jo itsessään.
– Ensinnäkin avainsana on ”kansallinen”, sillä sodan uhan kasvaessa säännöt väistyvät ja kansalliset prioriteetit nousevat uudelleen pintaan, johtajana Atlantic Council -ajatushautomossa toimiva Michta sanoo.
– Kansallisvaltio on edelleen paras tähän mennessä keksitty hallintomuoto, sillä yhteinen kulttuuri ja poliittiset instituutiot sitovat yhteen kansallisen yhteisön, joka luo perustan ihmisten omalle hallinnolle. Yksinkertaisesti sanottuna: kansakunta on demokratian edellytys, hän toteaa.
Lännen suhteellinen heikkous johtuu hänen mielestään pitkälti kansallisten yhteisöjen murtumisesta kolme vuosikymmentä kestäneen globalisaatiota ja yritysten ylikansallisuutta korostaneen uusliberalistisen oikeaoppisuuden ja sääntöperusteista kansainvälistä järjestystä koskeneiden normatiivisten väitteiden seurauksena.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina sekä Yhdysvaltain laivastoakatemian professorina.
Nykyaikainen kansallinen identiteetti ei Michtan mukaan perustu etniseen tai rodulliseen homogeenisuuteen, vaan historialliseen ja kulttuuriseen yhteyteen. Juuri tämä luo hänen mukaansa kansalaisten velvollisuudentunteen toinen toisiaan kohtaan.
– Läntisten demokratioiden vallitseva suhteellinen heikkous johtuu paljolti tämän kansallisen kudoksen haurastumisesta, jota edistävät sekä globalisaation ideologia että se, että eliitti on hylännyt kansallisen kulttuurisen dna:mme välttämättömän siirtämisen koulutuksellisten ja valtiollisten instituutioidemme välityksellä, hän sanoo.
Yhdysvalloissa tämä on näkynyt Michtan mukaan muun muassa siinä, että historiallinen ajatus ”kansojen sulatusuunista” on joutunut viime vuosikymmeninä monikulttuurisuuden ihanteen syrjäyttämäksi, kun taas Eurooppa joutuu yhä käsittelemään toisen maailmansodan jättämiä traumoja.
– Lännellä ei ole resurssipulan ongelmaa, sillä se on talouksiensa koolta ja innovaatiokyvyltään ylivoimainen sekä Venäjään että Kiinaan nähden. Se on kuitenkin yhä epäedullisemmassa asemassa, kun on kyse mobilisaatiosta Venäjän ja Kiinan revisionismia vastaan. Yhdysvalloissa ja Euroopassa tarvitaan johtajuutta, jotta kyetään puhumaan selkeästi suurvaltapolitiikan pysyvistä totuuksista ja arvioimaan uudelleen tapaamme tarkastella kansallisvaltion roolia, hän toteaa.
🧵A few thoughts about the enduring verities of the Darwinian self-help environment academics call-somewhat clumsily-the "international system." First, the key word is "national," for at a time when the threat of war increases, rules recede and national priorities resurface.1/10
— Andrew A. Michta (@andrewmichta) November 26, 2024
