Keskuspankkien elvytystoimet kriiseissä ovat synnyttäneet tilanteen, jossa korkojen nousu kääntää keskuspankkien tuloksen tappiolle. Suomessa se voi tarkoittaa miljardien ylimääräistä kulua veronmaksajille, kirjoittaa OP Ryhmän seniorimarkkinaekonomisti Tomi Kortela blogissaan.
– Keskuspankkien tulokset ovat kääntymässä tappiolle, kun keskuspankit nostavat ohjauskorkojaan inflaation hillitsemiseksi. Keskuspankit ovat finanssikriisistä lähtien tehneet uudenlaisia rahapoliittisia operaatioita, joilla on lisätty rahaa talouteen. Tämä on estänyt talouksien painumista taantumaan, mutta avannut korkoriskin keskuspankeille, hän kirjoittaa.
Kortelan mukaan keskuspankin tuloksen kannalta keskeistä on, että ostetut arvopaperit maksettiin kasvattamalla pankkien talletuksia keskuspankissa.
– Näille talletuksille pitää maksaa korkoa, joka muuttuu keskuspankin muuttaessa ohjauskorkojaan. Korkoja nostettaessa talletuksille maksettava korko nousee, mutta niiden vastapainona olevien velkakirjojen korko pysyy muuttumattomana.
Kortela toteaa kehityksen vaikuttavan myös Suomeen.
– Esimerkki tästä siirtymästä saatiin tänä vuonna, kun Suomen Pankki ei jakanut voittoa valtiolle. Suomen Pankin tulos tulee todennäköisesti edelleen heikentymään tulevaisuudessa, ja tappiot nousevat todennäköisesti moneen miljardiin euroon, hän arvioi.
Kortela toteaa, että rahapolitiikan toteutuksesta aiheutuneet tappiot tulee suhteuttaa niistä saatuihin hyötyihin. Finanssimarkkinakriisissä keskuspankin arvopaperiostot voivat säästää talouden syvältä lamalta, jolloin hyödyt ovat tappioita suuremmat.
– Sekä keskuspankin jakamatta jääneet voitot, että varallisuuden käyttö tappioihin, ovat kustannus veronmaksajille. Ilman tappioita veronmaksajat olisivat saaneet ainakin osan näistä rahoista. Suomen tapauksessa puhutaan miljardeista euroista, joten kustannus on merkittävä veronmaksajille.
Kortelan mukaan rahapolitiikassa käytettävien instrumenttien muuttuminen vaatii uudenlaista suhtautumista keskuspankin tappioihin.
– Kysymys on lopulta veronmaksajien rahojen käytöstä, jolloin käytetyn rahan tai otetun riskin pitää vastata niistä saatuja hyötyjä. Myös keskuspankilta tulee vaatia tehokasta ja läpinäkyvää veronmaksajien rahojen käyttöä.
