Kiusataanko lastasi koulussa? Vaikka asiasta on kerrottu opettajille ja koulun muulle henkilökunnalle, ongelmaa ei saada kuriin. Koulun puuttumiskeinot ovat tehottomia ja tilanne saattaa jopa pahentua entisestään. Pahimmillaan koulu ei suostu edes puuttumaan kiusaamiseen tai vika sysätään kiusatun syyksi.
Edellä mainitut kokemukset ovat valitettavan yleisiä. Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) teettämässä kyselyssä korostui, että lapset ja nuoret pitävät koulujen puuttumiskeinoja kiusaamiseen liian tehottomina.
Jos lasta kiusataan koulussa ja koulun puuttuminen asiaan on täysin olematonta, kotona tilanne voi tuntua tukalalta. Miten kiusaamisen saa loppumaan, jos edes koulun opettajat eivät suostu tekemään asialle mitään?
Koulukiusaamiseen erikoistuneen juristin Kaija Kessin mukaan tilanteessa ei missään nimessä kannata jäädä tuskailemaan. Jos koulu ei puutu kiusaamiseen, huoltajan kannattaa olla yhteydessä suoraan ylempään tahoon. Tällä hän tarkoittaa koulutuksen järjestäjää. Yleensä yhteydenotto kannattaa suunnata kaupungin tai kunnan opetustoimenjohtajalle.
Toinen vaihtoehto on tehdä kantelu koulusta aluehallintovirastolle. Ennen kantelun jättämistä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että asian ratkaisussa voi mennä pitkään.
– Aluehallintovirastoissa on ruuhkaa ja kantelu on hidas keino vaikuttaa asioihin. Lapsen elämässä kuukausikin on pitkä aika ja jos kanteluratkaisussa kestää vuoden, se on lapsen tilanteeseen nähden aivan liian hidasta, Kaija Kess toteaa Verkkouutisille.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kantelua kannattaisi tehdä ja etteikö sillä voisi vaikuttaa asioihin. Asian vieminen aluehallintoviraston käsiteltäväksi voi luoda koululle painetta puuttua koulukiusaamiseen nykyistä tehokkaammin.
Mielipidekirjoitukset ja sähköpostiviestit harvoin johtavat mihinkään
Myös sillä on erittäin suuri merkitys, millä tavalla huoltaja asiansa ilmaisee. Koulukiusaamiseen erikoistuneena juristina Kess on havainnut, että monet ihmiset yrittävät viedä asiaa eteenpäin kirjoittamalla esimerkiksi lehtien mielipidepalstoille tai keräämällä nimiä adressiin. Valitettava tosiasia on, että tällaisten vaikutuskeinojen teho koulukiusaamiseen ja koulun toimintaan puuttumisessa ovat yleensä olemattomia.
– Tällaisella toiminnalla saadaan aikaan paljon puhetta, mutta vähän villoja, Kess toteaa.
Kun koulun toiminnasta tekee valituksen, Kess neuvoo kirjaamaan tarkasti ylös tapahtumien kulun oikeassa aikajärjestyksessä. Ilmoitukseen kannattaa kirjoittaa selvästi ylös faktat.
– Eli se, mitä tapahtui ja kuka teki. Mitä, missä ja milloin tapahtui ja mitä siitä seurasi.
Mukaan kannattaa laittaa myös tarkat päivämäärät ja kellonajat. Kess suosittelee myös välttämään turhaa tunteilua, sillä niillä ei hallinnollisessa käsittelyssä ole merkitystä. Siksi ilmoitukseen ei kannata alkaa selostaa esimerkiksi sitä, kuinka pahalta tilanne kiusatusta ja hänen perheestään tuntuu.
Seuraavaksi asian eteenpäin viemisessä päästään oleelliseen asiaan. Valitus koulusta kannattaa lähettää virallisesti kirjaamon kautta. Tällä on erittäin tärkeä rooli asian käsittelyssä.
– Silloin se [valitus] saa hallinnollisen diaarinumeron. Sitä voidaan seurata ja siihen on vastattava.
Valitettavan usein ihmiset tyytyvät lähestymään virkamiehiä vain sähköpostiviestien kautta. Koska kyseessä ei ole hallinnollinen asia, niihin ei ole pakko myöskään vastata. Näin ollen kiusaamisesta ja koulun laiminlyönneistä tehdyt ilmoitukset eivät välttämättä etene mihinkään.
– Asia pitää saada hallintakoneistoon tietynlaisena pakettina, jotta se saadaan menemään eteenpäin, Kess tiivistää.
Moni koulu ei ymmärrä vastuutaan
Lain mukaan opetukseen osallistuvalla eli lapsella tai nuorella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Tämän varmistaminen on koulutuksen järjestäjän vastuulla. Vastuu koulun työrauhan säilymisestä kuuluu koko kouluyhteisölle. Koulu ja sen henkilökunta ei voi luistaa vastuustaan missään tilanteessa.
Opetushenkilökunnalle aiheesta koulutuksia pitävä Kess on kuitenkin huomannut, että asia aiheuttaa monissa kouluissa päänvaivaa eikä vastuista aina olla tietoisia. Välillä vastaan tulee tilanteita, joissa koulun henkilökunta on vain tyytynyt katselemaan kiusaamista tai kouluväkivaltaa sivusta puuttumatta edes siihen. Heille on saattanut tulla jopa yllätyksenä, että tilanteeseen puuttuminen kuuluu heidän vastuulleen.
– Eräs koulunkäynninavustaja sanoi minulle, että kiusaamiseen puuttuminen ei kuulu hänen tehtäviinsä. Tällaisia aivan hirvittäviä väärinkäsityksiä tulee vastaan, hän hämmästelee.
Kess painottaa, että kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen koulussa työskentelevän vastuulla. Myös koulunkäynninohjaaja tai -avustaja voi mennä oppilaiden tappeluun väliin ja keskeyttää sen, vaikka hänellä ei olisikaan oikeutta käyttää kurinpitokeinoja.
Asia on syytä ottaa kouluissa vakavasti. Joissakin kouluissa on käytäntö, että kiusaamistapausten selvittely on ulkoistettu erilliselle kiusaamistapauksia selvittävälle ryhmälle. Kessin mukaan tällainenkin järjestely on aiheuttanut kouluissa epäselvyyksiä.
– Sitten muut koulussa ovat ymmärtäneet asian niin, että heidän ei tarvitse tehdä asialle mitään ja he ikään kuin voisivat vain katsoa tilannetta sivusta.
Jos koulu ei saa kiusaamista kuriin, asiassa kannattaa olla yhteydessä aina ylempiin tahoihin. Asialla voi olla seurauksia myös koulun henkilökunnalle.
– Silloin kyseessä on työ- tai virkavelvollisuuden laiminlyönti. Seurauksena voi olla varoitus, irtisanominen tai jopa virkarikossyyte, Kess huomauttaa.
Juristin mukaan tuottamuksellinen virkarikos voi syntyä jo siitä, jos opettaja ei ole tietoinen velvoitteistaan puuttua kiusaamiseen tai hän tietoisesti laiminlyö velvoitteen.
Jos koulun laiminlyönnit etenevät oikeuden käsittelyyn, siinä voi kestää pitkiäkin aikoja. Lapsen ja nuoren tilanteeseen mahdollinen oikeuden tuomio ei välttämättä enää auta, mutta koulun henkilökunnalle tuomiolla voi olla merkittäviä vaikutuksia.
– Siksi opetustoimen henkilöstön on syytä muistaa, että laiminlyönnistä ja välinpitämättömyydestä voi seurata jotain ikävää myös heille, Kess huomauttaa.
Ongelmista ei uskalleta puhua suoraan
Kouluilla on keinoja puuttua kiusaamiseen. Tarvittaessa toisia oppilaita kiusaava oppilas voidaan jopa erottaa koulusta. Kess on kuitenkin havainnut, että aina puuttumiskeinoja ei osata käyttää. Monissa tapauksissa koulun henkilökunta ei ole edes tietoinen velvoitteistaan.
– Koulutuksissa osallistujat ihmettelevät, miksi heille ei ole kerrottu ilmoitusvelvollisuuksista, järjestyssääntöjen ja suunnitelmien oikeudellisesta merkityksestä, kurinpitokeinojen käyttämisestä sekä rehtorin ja opettajan vastuusta, Kess hämmästelee.
Kess on törmännyt myös opettajien asenteisiin, joiden mukaan kouluväkivaltaan puuttuminen ei kuulu heille, koska he eivät ole rikosjuristeja.
– Eikä heidän tarvitsekaan olla, mutta ilmoitusvelvollisuuteen viitataan jo rikoslaissakin. Kyllä opettajan täytyy lukea ne luvut ja olla selvillä velvollisuuksistaan.
Tilanne on huolestuttava. Puheet koulukiusaamista vähättelevistä tai asian sivuuttavista opettajista eivät ole tuulesta tempaistuja. Aiheeseen olisi erittäin tärkeää herätä etenkin nyt, kun lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on raaistunut entisestään.
Myös koululaisilla voi olla korkea kynnys kertoa kiusaamisesta opettajalle tai muulle henkilökunnalle. Koululaisille tehtyjen kyselyjen perusteella ilmoituskynnystä korottaa tehottomiksi koettujen puuttumiskeinojen lisäksi se, että ilmoittaja voi pelätä joutuvansa itse kiusaamisen kohteeksi.
Toinen suomalaisia kouluja vaivaava ongelma on Kessin mukaan se, että opetusalalla asioista ei mielellään puhuta riittävän suoraan. Tämä näkyy myös koulukiusaamiseen liittyvässä keskustelussa.
– Opetusalan tapa puhua on kouluväkivaltailmiön vakavuuteen nähden liian kaunisteleva ja ympäripyöreä. Opetusalalla vältetään kärjistyksiä ja suoraan puhumista. Jopa lakisääteisten koulukohtaisten järjestyssääntöjen kirjoittaminen normi- eli käskymuotoon on vaikeaa.
Hän luonnehtii kouluissa käytettyä kieltä ”ystävälliseksi mössöksi”. Tällä hän viittaa esimerkiksi kouluissa yleiseen puheeseen, jonka mukaan ”kaikki ovat kavereita keskenään, eikä meillä kiusata toisia”. Kokeneena juristina Kess tietää, että tällaiset puheet eivät ole totta. Koulussa kaikki eivät ole kavereita keskenään.
– Opettajat ovat koulussa töissä, eivät kavereina. Rehtori on esimies eikä kaveri. Oppilaat ovat siellä suorittamassa oppivelvollisuutta, eivät olemaan kavereita. Asiaa ei muuta se, vaikka jotkut oppilaat olisivatkin kavereita keskenään.
Moni jatkaa kiusaamista, koska seurauksia ei ole
Kess toivoo, että koulut uskaltaisivat puuttua kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin nykyistä jämäkämmin. Kaunisteleva puhe ei toimi esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilas on joutunut väkivallan tai pitkäkestoisen kiusanteon kohteeksi. Silloin tilanteeseen pitää puuttua rohkeasti pelkän hyssyttelyn sijaan.
– Silloin pitää osata käskeä, määrätä ja selvittää asiat.
Juristia ärsyttää myös kouluissa käytettävät termit. Yksi niistä ovat ”kurinpitotoimet”.
– Näen jo silmissäni tilanteen, jossa kiusaajalle heristellään sormea, että ”voi voi, kai me jatkossa osaamme käyttäytyä paremmin”. Kouluissa käytetään tällaista puhetta sen sijaan, että oikeasti selvitettäisiin, mitä tapahtui ja kiellettäisiin sen tapahtuminen uudelleen.
Pahimmillaan seurauksena voi olla kiusaamisen tai väkivallan paheneminen. Kun väkivaltainen oppilas havaitsee, että koulu reagoi tapahtumiin vain hyssyttelemällä, hän voi kokea sen kannusteena toimintansa jatkamiselle tai entistä rajummalle väkivallalle.
– Silloin esiin voi nousta ajatus, että voi tehdä mitä tahansa, kun mitään seurauksia ei kuitenkaan tule. Siksi kouluissa puuttumiskeinojen pitäisi aina olla suhteessa teon vakavuuteen, Kess painottaa.
Sama asia nousi esiin aiemmin mainitun MLL:n kyselyn tuloksissa. Muita oppilaita kiusaavat oppilaat kertoivat jatkavansa kiusaamista siksi, että siitä ei koidu heille mitään seurauksia.
Tähän liittyy keskeisesti myös kouluissa puuttumiskeinona käytetty ”vertaissovittelu”. Siinä kiusaaja ja kiusattu kutsutaan keskenään ikään kuin sovittelemaan käsillä olevaa ongelmaa. Kessin mukaan käytäntöä pitäisi soveltaa vain lievemmissä kiusaamistilanteissa, ei väkivaltatapauksissa tai pitkään kestäneissä kiusaamistilanteissa, joissa esimerkiksi yksi oppilas on sosiaalisesti eristetty muusta yhteisöstä. Tällainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa kukaan ei halua tai uskalla olla tekemisissä kiusatun lapsen kanssa, koska hänen kanssaan kaveeraamalla voisi joutua itsekin halveksinnan kohteeksi.
– Tällaisissa tapauksissa koululta pitää löytyä vaihde toimia riittävän jämäkästi ja estää tilanteen jatkuminen, Kess painottaa.
Koulut pakenevat vastuutaan 15 vuoden ikärajan taakse
Koulussa tapahtuvasta väkivallasta voi olla yhteydessä myös suoraan poliisiin. Poliisille ilmoittaminen voi tulla tarpeeseen etenkin silloin, jos asian käsittely ei koulussa tunnu edistyvän mihinkään.
Tästä päästään kouluväkivallan kannalta aiheeseen, joka aiheuttaa usein hämmennystä. Suomessa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Käytännössä se tarkoittaa, että alle 15-vuotiasta rikoksentekijää ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan.
Kessin mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kouluväkivallan tekijä joutuisi vastuuseen teoistaan. Myös alle 15-vuotias tekijä on vahingonkorvausvelvollinen. Tarvittaessa poliisi voi tehdä kiusaajasta myös lastensuojeluilmoituksen.
Kouluissa asia aiheuttaa usein väärinkäsityksiä. Valitettavan monessa koulussa on harhaluulo, että alle 15-vuotiaiden tekemistä rikoksista ei tarvitse ilmoittaa poliisille.
– Koulun ilmoitusvelvollisuudessa ei ole mainittu mitään 15 vuoden ikärajaa. Koulujen pitäisi unohtaa koko 15 vuoden ikäraja kokonaan, Kess painottaa.
Tilanne on harmillinen, sillä koulu ikään kuin pakenee vastuutaan ikärajan taakse.
– Olen liian usein kuullut kommentteja, että koulussa ei voida tehdä asialle mitään, koska kiusaaja on alle 15-vuotias. Kaikkein ovelimmat häiriköt kouluissa käyttävät tilannetta surutta hyväkseen. He ajattelevat voivansa tehdä mitä tahansa, koska seurauksia ei tule.
Nuorisorikollisuuden yleistyessä säännöllisesti esiin nousevat myös ehdotukset rikosoikeudellisen vastuun ikärajan laskemisesta. Kess on sitä mieltä, että ikäraja tulisi laskea 14 vuoteen.
– Se olisi signaali, että kouluväkivaltaan puututaan ja siitä voi joutua vastuuseen. Mielestäni 14-vuotiaat ovat jo siinä iässä, että osaavat arvioida tekojaan ja niiden seurauksia.
Koulukiusaamisessa on usein kyse rikollisesta toiminnasta, kuten pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, kunnianloukkauksesta tai vahingonteosta. Siksi termin ”koulukiusaaminen” käyttö tällaisesta toiminnasta on vähättelevää ja jopa haitallista.
– Jos lapsi pahoinpidellään, sehän on aina sama tilanne tapahtumapaikasta riippumatta. Miksi koulussa tai koulumatkalla tapahtunut pahoinpitely olisi lievempi kuin esimerkiksi tilanne, jossa lasta tullaan lyömään hänen kävellessä kadulla harrastuksiin?, Kess kysyy.
Siksi esimerkiksi Kess käyttää ilmiöstä mieluummin nimeä kouluväkivalta, vaikka senkin käyttöön liittyy ongelmia. Hän muistuttaa, että suoran väkivallan lisäksi kouluissa oppilaiden keskuudessa tapahtuu muutakin rikollista toimintaa. Tästä esimerkkinä on viime vuosina yleistynyt salakuvaus ja luvaton kuva- ja videomateriaalin levittäminen toisista nuorista.
Nuoret eivät aina tunne vastuutaan
Aina nuoretkaan eivät ole perillä siitä, että he voivat joutua teoistaan vastuuseen.
Esimerkkinä tästä voi olla nuorten juhlista kuvattu video, jolla esiintyy nuori päihtyneenä tai vähäpukeisena. Sitten video leviää nuorelta toiselle halventamistarkoituksessa. Monelle nuorelle voi tulla yllätyksenä, että kyse on rikollisesta toiminnasta.
– Monet nuoret kuvittelevat, että loukkaavan materiaalin levittäminen ei ole rikos, jos sitä ei ole muokattu mitenkään. Ei asia ole niin, vaan kyseessä on yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Silloin kyseessä voi olla kunnianloukkaus, jos materiaalia on muokattu jotenkin ja siihen on lisätty esimerkiksi alaston alavartalo, Kess selventää.
Siksi Kessin mukaan olisi hyvä, että kouluissa nuorille painotettaisiin nykyistä hanakammin myös sitä, että he ovat vastuussa teoistaan ja teoista voi koitua seurauksia. Myös koulujen pitäisi uskaltaa puuttua ongelmiin riittävän jämäkästi ilman asioiden kaunistelua.
Tämä on tärkeää myös nuorten itsensä kannalle. Jos he ovat tottuneet saamaan koulussa osakseen asioiden kaunistelua ja hyssyttelyä, aikuisena elämässä voi tulla vastaan raadollisia yllätyksiä, kun ongelmia ei enää painetakaan villaisella.
– Lapsille ja nuorille kuuluu oikeus kohdata jämäkkyyttä. Ettei se tule vastaan ensimmäistä kertaa vasta silloin, kun on menossa suorittamaan asepalvelusta. Muuten tilanne voi tulla nuorelle pienenä yllätyksenä, Kess tuumii.
LUE MYÖS:
Näkökulma: Koulujen on lopetettava kiusaamisen vähättely
Tekoäly valjastettiin kiusaamiseen, ilmiö leviää nopeasti somessa
Yhä useampi nuori hyväksyy kiusaamisen – ”Jos toinen on ruma tai ärsyttävä”
Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit
Tekeekö lapsesi näin? Merkit viittaavat vaaraan syrjäytyä
Kantelua ei enää tarvita: Avit voivat puuttua koulun epäkohtiin suoraan