Kiovan lähiö Butša tuli maailmalle tunnetuksi alkuvuodesta 2022, kun alueelta paljastui mitä hirvittävimpiä sotarikoksia venäläisjoukkojen vetäytyessä sieltä. Nyt tutkijat yrittävät selvittää niiden ihmisten kohtaloa, jotka katosivat miehityksen aikana. Asiasta kertoo The Times.
On vaikeaa kuvailla kaikkia rikoksia, joita Butšassa tapahtui. Venäläiset ampuivat ukrainalaissiviilejä heidän etsiessä vettä tai polttopuuta, eikä hyökkääjä vaivautunut edes hautaamaan ruumiita. Monet kidutettiin kuoliaiksi lasten kesäleirin kellariin rakennetussa vankilassa. Venäläissotilaat viilsivät auki kurkkuja sekä raiskasivat ja tappoivat naisia lastensa edessä.
Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vieraili ensi kertaa Butšassa, totesi hän paholaisen tulleen siellä maan päälle.
On kuitenkin olemassa paljon kohtaloita, joista ei tiedetä vielä mitään. Osa alueen asukkaista katosi miehityksen aikana kuin tuhka tuuleen.
– Näitä sotarikoksia ei saa unohtaa. On tärkeää, että perheet saavat tietää, kuinka heidän läheisensä kuoli, tiivistää rikostutkija Dmytro Gaptšenko, joka etsii nyt ihmisjäänteitä Butšan metsistä.
– Koko maailma tulee tietämään kamalista asioista, joita nämä venäläiset tekivät.
Tutkijat pyrkivät kokoamaan todisteita sotarikoksista, jotta vastuussa olevat voitaisiin joku päivä asettaa syytteeseen. Työssä on ollut avuksi se, että venäläissotilaat käyttivät sosiaalista mediaa estoitta.
– Meillä on valokuvia venäläissotilaista alueella, jotka ottivat selfieitä ja lähettivät ne sosiaaliseen mediaan, sekä todisteita siitä, että uhrien puhelimia käytettiin murhien jälkeen, kertoo tutkinnanjohtaja Ivan Dulkai.
Venäläisjoukkojen vetäytymisen jälkeen Butšasta löydettiin 458 ruumista. 22 ihmistä on kuitenkin edelleen kateissa. Jotkut heistä voivat olla sotavankeina Venäjällä, jotkut maata kuolleena metsähaudoissa.
Gaptšenko muistelee erään venäläissotilaan kommentoineen miehityksen aikana Butšan metsän olevan niin täynnä ruumiita, että ukrainalaiset vielä kyllästyvät niiden etsimiseen.
Rikostutkija ei ole kuitenkaan kyllästynyt. Hän vaeltaa viikoittain metsässä tökkien maata teräskepillä, etsien merkkejä maaperään tehdyistä kaivauksista.
Työ ei ole kuitenkaan helppoa, sillä metsä on suuri ja käsipareja vähän.
Metsän siimeksessä on jälkiä venäläisten kaivamista juoksuhaudoista. Gaptšenko uskoo, että mahdolliset ruumiit löytyvät myös niiden läheltä. Uhreja olisi kuullusteltu korsussa, jonka jälkeen heidät olisi ammuttu.
Erään juoksuhaudan läheltä löytyy palanen ilmastointiteippiä. Venäläiset todennäköisesti käyttivät sitä sitoakseen uhrien kädet tai silmät. Hän aikoo palata kohteeseen myöhemmin maataläpäisevän tutkan kanssa.
Työ on vaikeaa, mutta onnistumisiakin on.
Hiljattain DNA:n avulla onnistuttiin tunnistamaan 43-vuotiaan mekaanikon Oleksii Jevdokymenkon jäänteet. Hänen jalkansa ja osa vartalosta löydettiin poltettuina neljän muun ruumiin kanssa erään talon kellarista.
Jevdokymenkon poika Vadim ei tiedä, miksi isä tapettiin. Ehkä venäläiset erehtyivät luulemaan Oleksiia sotilaaksi hänen vihreän kalastustakkinsa takia.
Vadim todisti Butšan miehityksen aikana kamalia asioita. Hän muistelee nähneensä nuoren naisen alusvaatteisillaan, jota venäläissotilaat johdattivat sotilasajoneuvosta toiseen. Hän tunnisti naisen tuttavansa tyttäreksi, joka kidnapattiin pyykkijonosta.
– Häntä kuljetettiin sotilasryhmältä toiselle 15 päivän ajan. Raiskattiin jatkuvasti. Lopulta häntä ammuttiin päähän. Perhe ei puhu asiasta, Vadim sanoo.
Presidentin neuvonantajan Mihailo Podoljakin mukaan venäläisten hirmuteot ovat sääntö, ei poikkeus. Venäjän miehitys ei ole koskaan hellävarainen.
– He raiskaavat ja kiduttavat massiivisella mittakaavalla, tuhoten kaiken, mitä ihmiset ovat rakentaneet, Podoljak muistuttaa.
– Se on sama juttu minne ikinä he menevätkään, Afganistanista Georgiaan ja Syyriaan.
Samaa mieltä on butšalainen pappi Andriy Halavin, joka on osallistunut lukuisiin hautajaisiin. Hänestä Venäjän sotilasjohto on saatettava vastuuseen rikoksista.
– [Adolf] Hitlerin rikokset tunnistettiin, ja niitä seurasi oikeudenkäynti. Nyt Saksa on kukoistava demokratia. [Josif] Stalinin rikokset eivät olleet yhtään vähemmän kamalia, mutta kukaan ei tuonut häntä oikeuden eteen. Nyt näemme, mihin se johti, Halavin linjaa.
