Brittiläisen Chatham House -ajatushautomon tuoreen raportin mukaan Venäjä on jo käyttänyt ydinaseita hyökkäyssodassaan Ukrainaa vastaan. Niillä todetaan saavutetun huomattavaa menestystä ilman ensimmäistäkään laukaisua, sillä pelkästään toistuvat ydinisku-uhkaukset ovat saaneet lännen pidättelemään aseapuaan Ukrainalle.
Läntiset johtajat ovat eri yhteyksissä suoraan viitanneet hallitsemattoman eskalaation uhkaan perusteluna haluttomuudelleen antaa kaikkea sitä apua, jota Ukrainan viranomaiset ovat pyytäneet, raportin laatinut tutkija ja tietokirjailija Keir Giles sanoo.
– Venäjän ydinaseretoriikan levittäjät, presidentti Vladimir Putin mukaan lukien, ovat tuntuvasti lieventäneet uhkaavaa kielenkäyttöään vuoden 2022 viimeisinä kuukausina ja vuoden 2023 alussa. Moskovan aiempi pitkäaikainen ydinpelottelukampanja tuottaa kuitenkin edelleen tulosta rajoittamalla lännen reagointia Venäjän aggressioon ja suojelee Venäjää Ukrainaan kohdistamiensa toimien seurauksilta, Giles toteaa.
Kyse on hänen mukaansa merkittävä Venäjän informaatio-operaatioiden saavuttamasta merkittävästä voitosta, jonka taustalla ovat lännen jatkuva kyvyttömyys ymmärtää Kremlin esittämien uhkausten epärealistisuutta ja siitä seurannut rationaalisen päätöksenteon halvaantuminen.
– On syytä tehdä täysin yksiselitteisesti selväksi, että millainen ydinaseiden käyttö hyvänsä Ukrainassa tai muualla – olipa kyse taktisista ydinaseista tai ei – johtaisi seurauksiin, jotka olisivat katastrofaalisia ei vain Venäjälle, vaan myös Putinille itselleen, Giles painottaa.
Giles pitää erikoisena sitä, että samaan aikaan kuin Kremlin harjoittama ydinaseuhittelu on herättänyt lännessä kiihkeää spekulointia eskalaation mahdollisuudesta, on kiinnitetty suhteellisen vähän huomiota siihen, mitä Venäjän asevoimat todellisuudessa tekevät.
Kun Putinin hallinnon uhkaavat puheenvuorot ovat herättäneet pelkoa, läntiset tiedustelujohtajat ovat yhä uudelleen raportoineet, että tosiasiallisia toimia ydinaseiden käytön valmistelemiseksi ei ole missään vaiheessa havaittu, Giles muistuttaa.
– Venäjä tuskin myöskään määräisi ydiniskua ilman, että se pyrkisi edes jollain tavoin esittämään viimeisen varoituksen lännelle sekä valmistelemaan informaatiotilaa Moskovan narratiivin pohjustamiseksi iskun aikana ja sen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että Venäjän viestinnällisestä käyttäytymisestä voidaan johtaa useita mahdollisen ydinaseiden käytön indikaattoreita, hän toteaa.
Giles painottaa arvion ydinase-eskalaation epätodennäköisyydestä perustuvan sille oletukselle, että Putin on edelleen kykenevä tekemään rationaalisia päätöksiä.
– Sitä mahdollisuutta, että Putin olisi pakkomielteinen ja/tai harhainen, ei ole otettu tässä huomioon, kuten ei myöskään sitä, että hän ei yksinkertaisesti saisi ympärillään olevilta henkilöiltä selkeää ja oikeaa tilannekuvaa maailman tapahtumista ja sotansa etenemisestä, hän huomauttaa.
Kaksi Keir Gilesin tietokirjaa on julkaistu myös suomeksi: Moskovan opit — Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä (Docendo 2020) ja Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee (Docendo 2022).
