Britannian kuningas Charles III on armahtanut vuonna 1955 teloitetun naisen. Ruth Ellis on jäänyt rikoshistoriaan viimeisenä naisena, joka on teloitettu Isossa-Britanniassa.
Ellis oli Walesissa vuonna 1926 syntynyt yökerhoemäntä, joka oli elänyt vaikean elämän. Jokainen aviomies ja miesystävä oli pahoinpidellyt Ellisiä.
Vuonna 1954 hän aloitti suhteen kilpa-ajaja David Blakelyn kanssa. Suhdetta on kuvattu myrskyisäksi. Myöhemmin ilmi tulleiden tietojen mukaan Blakely pahoinpiteli Ellisin useasti, oli sairaalloisen mustasukkainen ja aiheutti Ellisille keskenmenon erään pahoinpitelyn yhteydessä.
Nykyään tällaista parisuhdetta pidettäisiin ilmeisenä osoituksena lähisuhdeväkivallasta. 1950-luvulla asia oli kuitenkin oikeusjärjestelmälle tuntematon.
Huhtikuussa 1955 Ruth Ellis odotti David Blakelya Magdala-nimisen pubin ulkopuolella Lontoon Hampsteadissa. Kun Blakely saapui, Ellis ampui tätä mukanaan olleella revolverilla useasti. Blakely kuoli tapahtumapaikalle. Ellis ei yrittänyt paeta, ja oikeudenkäynnissä hän vastasi syyttäjän kysymykseen yksiselitteisesti, että tarkoituksena oli tappaa.
Kuolemantuomio
Oikeudenkäynti oli hyvin tiivis. Sen päätteeksi Ellis tuomittiin murhasta. Tuolloin tahallisesta murhasta seurasi lainsäädännön mukaan automaattisesti kuolemantuomio. Ruth Ellis oli siis 28-vuotias, kun hänet hirtettiin lontoolaisessa vankilassa.
Ruumis haudattiin nimettömänä aluksi ajan tavan mukaisesti nimeämättömään hautaan vankilan muurien sisäpuolelle. 1970-luvulla teloitettujen naisten jäänteet siirrettiin hautausmaalle Buckinghamshiressa.
Jo Ellisin kuolemantuomion brittiläinen yleisö oli alkanut kääntyä kuolemantuomiota vastaan. Myös Ellisille haettiin armahdusta vielä hänen eläessään, vaikka hän ei itse sitä halunnut, eikä Britannian sisäministeri sitä myöskään myöntänyt.
Julkinen reaktio oli kuitenkin niin voimakas, että kymmenen vuotta myöhemmin kuolemanrangaistusten jakaminen keskeytettiin. Kuolemanrangaistus poistettiin kokonaan vuonna 1969. Viimeiseksi teloitetuksi naiseksi Britannian historiassa jäin näin Ruth Ellis.
Seuraavat sukupolvet
Ruth Ellisillä oli kaksi lasta. Heistä vanhempi Andy oli 10-vuotias kun hänen äitinsä teloitettiin. Nuorempi Georgina oli vasta kolmen. Kummankaan elämästä ei tullut kovin tasapainoista. Georgina adoptoitiin, ei pystynyt aikuisena huolehtimaan lapsistaan alkoholismin takia ja kuoli syöpään 50-vuotiaana vuonna 2001. Andy oli kuollut jo aikaisemmin, vuonna 1982 vain 37-vuotiaana. Hän oli tärvellyt äidilleen pystytettyä hautakiveä ennen kuin teki itsemurhan.
Georginan lapset sen sijaan ovat olleet sitä mieltä, että isoäiti Ruthin kohtalo on ollut kohtuuton ja liian monta sukupolvea on saanut kärsiä – Ruthin ex-mies, Georginan isä, hirtti itsensä kolme vuotta Ruthin teloituksen jälkeen.
Varsinkin Georginan tytär Laura Enston on ajanut isoäitinsä armahtamista postuumisti. Hänen veljensä, Ruthin tyttärenpoika Stephen Beard kommentoi asiaa dokumenttielokuvassa viime syksynä sanomalla, että isoäiti oli murhaaja, mutta:
– Hän ei ansainnut tulla viedyksi tästä maailmasta sillä tavalla kuin tuli, BBC lainasi dokumenttia.
Keskiviikkona Britannian oikeusministeri ja vt. pääministeri David Lammy myönsi ehdollisen armahduksen ja kuningas Charles III vahvisti sen.
Ehdollisella armahduksella tarkoitetaan tässä, että Ruth Ellisin syyllisyyttä murhaan ei kumottu mutta armahduksella tunnustetaan, että Britannian oikeusjärjestelmä ei ottanut tuomiossa huomioon tekoon vaikuttaneita olennaisia olosuhteita. Ellisin tuomio on näin muutettu elinkautiseksi vankeudeksi. Ehdollinen armahdus on tässä tapauksessa myöntö sille, että teloitus oli Ellisin tapauksessa väärä seuraamus.
– Emme voi muuttaa sitä, mitä tapahtui 70 vuotta sitten. Mutta voimme tunnistaa ja tunnustaa, että tapaus oli poikkeuksellinen, oikeusministeri David Lammy sanoi The Guardianin mukaan.
– Tänään annettu ehdollinen armahdus on osoitus armosta. Toivomme, että se tuo jonkinlaista rauhaa Ruthin perheelle.
Ja tuohan se: tyttärentytär Laura Enston sanoi tiedotteessaan, että perhe on syvästi kiitollinen oikeusministeri Lammylle ja että oikeus on viimein tapahtunut.
– Se ei tee tekemättömäksi sitä mitä tapahtui 71 vuotta sitten. Se ei paikkaa niitä elämiä jotka menivät rikki – hänen lapsiaan eikä menetettyjä vuosia. Mutta se sanoo, viimein virallisesti, että Ruthia ei olisi pitänyt teloittaa. Että oikeusjärjestelmä petti hänet, BBC lainaa lausuntoa.
Lausunnossa lapsenlapset toivovat, että Ruth Ellisin kohtalo toimisi muistutuksena siitä että oikeusjärjestelmän on otettava huomioon lähisuhdeväkivalta, joka voi ajaa naiset äärimmäisiin ratkaisuihin.