Talousvaikuttaja Björn Wahlroos sanoo, että häntä kiusaa nykyisessä talousdebatissa esimerkiksi veronkorotusten ympärillä se, että olettamus on aina, että ulkomaailmaa ei ole olemassa. Ajattelussa pohjataan yksinkertaistettuun taloustieteen malliin.
– Ekonomistit eivät koskaan tuo sitä ilmiselvää vastausta, kun keskeisin taloudellinen kysymys olisi kysyä, että mitä ihmiset tulevat tekemään.
– Suuri ongelma verotuksen ja sääntelyn tiukentamisessa on se, lähteekö jengi veks tästä järjestelmästä. Kyse ei ole vain siitä, että yhtiöiden hallitusten jäsenet äänestävät jaloillaan, vaan että pääomasijoittajat ja kapitalistit äänestävät jaloillaan, kansanedustaja ja eurovaaliehdokas Susanne Päivärinnan (kok.) vaaliseminaarissa puhunut Wahlroos totesi.
Wahlroos määritteli, että oikeudenmukaisuudesta on kiva puhua, mutta se ei voi olla ainoa kriteeri, koska jos ei ole töitä eikä talouskasvua, ei ole sosiaaliturvaa, eikä pian oikeudenmukaisuuttakaan.
– Järjestys romahtaa, mikä on jokaisessa epäonnistuneessa maassa nähty kautta maailman.
Palautuminen on toki Wahlroosin mukaan mahdollista, kuten vaikkapa Kreikan esimerkki osoittaa, mutta miksi mennä kuilun reunalle alun alkaenkaan. Wahlroos haluaisi muistuttaa ”siitä tai tästä” huolissaan olevia ekonomisteja siitä, että ajatusten pitäisi ennen kaikkea kohdistua valtion talouden tilaan.
– Päällimmäisin huoli on se, ettei talous Suomessa ole kasvanut 16 vuoteen.
– Pieniä uudistuksia on vastustettu niin kauan, että järjestelmä kokonaisuudessaan ei toimi, sanoi Wahlroos ja totesi, että sosiaaliturvan ja menojen jatkuva kasvattaminen tulee johtamaan katastrofiin ilman talouskasvua, jonka sosiaaliturvan ”designerit” vuosikymmeniä sitten uskoivat olevan kolme prosenttia vuodessa.
Jos Suomen talous olisi kasvanut edes Ruotsin tahtia eli pyöreästi pari prosenttia vuodessa, se merkitsisi viimeisen 16 vuoden ajalta noin kolmanneksen lisäystä bruttokansantuotteeseen, Wahlroos laski.
Wahlroosin mukaan Nokian romahdus selittää 16 vuoden kituuttelusta vain ensimmäiset viisi vuotta.
– Tästä maasta on viety resursseja. Kapitalismi ei toimi ilman kapitalisteja ja markkinatalous ei toimi ilman markkinoita ja markkinaosapuolia.
Wahlroosin mukaan ihmisten kaikkoaminen Suomesta näkyy erityisen hyvin suomenruotsalaisissa, joilla ”melkein kaikki fyrkat ovat jossain muualla.”
– Ruotsiin kun muutat, puolet sun kavereista asuu jo siellä, Wahlroos kiteytti.
– Muistatteko, koska suomalainen iso osakeyhtiö olisi viimeksi tehnyt jonkin suuren investoinnin, lisäinvestoinnit ovat lähinnä marginaalisia, Wahlroos herätteli.
– Jos maa ei pysty tarjoamaan toimintaedellytyksiä, jotka ovat pitkä lista, kuten verotus, lakot, kilpailukyky, palkkataso ja herra ties mitä, se häviää kilpailussa muulle maailmalle ja investointeja ei tule.
Wahlroosin mukaan Suomen pitäisi muuttua laajassa mielessä kilpailukykyisemmäksi, muuten jossain kohti ”pää jää vetävän käteen”, mikä johtaa lisävelkaantumiseen, työttömyyden kasvuun ja sosiaaliturvan leikkauksiin.
”Euroopasta on tullut ihana museo”
Wahlroos luonnehti, että EU on pohjimmiltaan fantastinen rakenne, joka on taannut rauhaa ja taloudellista yhteistyötä, mutta myös ongelmia on, ja ne eivät merkittävästi poikkea Suomesta.
Puolentoista prosentin kasvulla Eurooppa häviää lähes kaikille verrokeilleen, ja investointeja valuu Euroopan ulkopuolelle sijoittajien silmissä houkutteleviin paikkoihin.
– Euroopasta on tullut ihana museo, Wahlroos tiivisti.
Hänen mukaansa mukavassa elämässä ei ole mitään vikaa, jos sen maksaa itse, mutta EU:sta on tullut ”tulonsiirtounioni”, mistä esimerkkinä hän mainitsi 750 miljardin euron yhteisen velan EU:n elpymisvälineessä.
– EU on rakentanut itselleen vähän samanlaisen kehikon kuin Suomi.
Wahlroosin mielestä EU:n kolme suurinta ongelmaa ovat valtava sääntelyn kasvu – josta vastikään voimaantullut juomien korkkidirektiivi on hyvä esimerkki – suurprojektit tulonsiirroissa, joille on tosin noussut myös jo vastustusta, sekä sen ajatuksen helliminen, että valtio voisi suoriutua siitä, mikä normaalisti olisi sijoittajakapitalistien tehtävä.
Lisäksi kilpailukykyyn nähden työtunteja tehdään Euroopassa liian vähän verrattuna Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Jos teet vähemmän työtä, siitä luonnollisesti seuraa se, että elintasosi on matalampi, mikä Wahlroosin mukaan sinänsä ei ole ongelma. Mutta jos valtio ottaa velkaa ja kompensoi vähäisempiä työtunteja maksamalla ihmisille, siitä seuraa katastrofi.
Lisäksi antelias sosiaaliturva vetää magneettina puoleensa ihmisiä kaikkialta maailmasta, kuten kärjistynyt siirtolaistilanne osoittaa, Wahlroos huomautti.
– Meidän täytyy Euroopassa puolustaa omaa kilpailukykyämme. Meidän on pakko tarjota sen verran järkeviä edellytyksiä, että kapitalistit pysyvät. Ei tämä mahdotonta ole.
– Irlanti alensi dramaattisesti verojaan, ja vaikka se oli Euroopan köyhimpiä paikkoja, se on nyt maailman rikkaimpia paikkoja per asukas. Sen sijaan, jos Suomi olisi Yhdysvaltojen osavaltio, Suomi olisi 7. köyhin siellä Arkansasin ja Alabaman välissä, Wahlroos vertasi.
Verotuksen ja sääntelyn höllentäminen sekä se, että työmarkkinat toimivat, Wahlroos summasi reseptinsä talouden kuntoon saamiseen.
