Suomeen palaavien Ukrainassa (Ukrainan puolella) sotineiden suomalaisten vapaaehtoisten tukemista varten perustettava virallinen ohjelma olisi Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen asiantuntija Lotta Carlssonin mielestä hyvä idea.
– Psykotraumatologian keskus on jo kouluttanut kunnissa monen hankkeen kautta moniammatillisesti. Meidän tiimimme ovat olleet fyysisesti opettamassa kuntien työntekijöitä, miten sotatraumatisoitunutta kuntoutetaan, hän sanoi maanantaina Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa järjestetyssä Uuden ajan veteraanit -keskustelutilaisuudessa.
– Se olisi todella hyvä idea, että olisi ihan oma ohjelmansa, koska meidän pitää napata väliinputoajia ja kuntouttaa heitä.
Verkkouutiset kysyi hiljattain eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, pitäisikö Suomeen palaavien Ukrainassa (Ukrainan puolella) sotineiden suomalaisten vapaaehtoisten saamien vammojen, mukaan lukien taisteluista seuranneiden psyykkisten ongelmien, hoitamiseen ja muuhun heidän tukemiseensa ja auttamiseensa perustaa virallinen ohjelma.
Kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden ja kristillisdemokraattien ryhmyrit suhtautuvat myönteisesti virallisen ohjelman selvittämiseen.
Carlssonin mukaan traumatisoituneiden potilaiden kuntouttaminen on kuitenkin monesti hankalaa kunnallisissa palveluissa, jos potilaita on paljon.
– Kuntoutusprosessissa tarvitaan paljon joustoa. Välillä potilaan perään pitää soittaa ja muistuttaa vastaanottoajasta. Se vaatii erityisosaamista ja hieman matalampaa kynnystä kuin mitä kuntien tai kaupunkien palvelut pystyvät tuottamaan.
– Sen takia (vapaaehtoisten auttamiseen perustettava virallisen ohjelma) olisi minun mielestäni todella hyvä idea.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella työskentelevä psykologian tohtori Petteri Simola on samoilla linjoilla.
– Olen samaa mieltä. Se on ehdottomasti hyvä idea. Ukrainassa taistelleet eivät ole kuitenkaan ainoa vaativaa tukea tarvitseva ryhmä Suomessa. Ukrainassa taistelleille vapaaehtoisille pitäisi kyetä tarjoamaan tukea samalla tavalla kuin muillekin ryhmille. Tukea pitäisi tarjota intensiivisesti ja mahdollisimman alkuvaiheessa, hän totesi.
”Viesti kansanedustajille”
Myös Suomen Rauhanturvaajaliiton vertaistukikoordinaattori Timo Ryhänen pitää virallisen ohjelman selvittämistä hyvänä ideana.
– Rauhanturvaajaveteraanit ovat joutuneet tappelemaan erilaisten diagnooseihin liittyvien yksityiskohtien kanssa vuosikymmenien ajan. Virallista ohjelmaa pitäisi selvittää ehdottomasti, jotta kenenkään traumoja ja kokemuksia ei vähätellä ja jokainen saisi sen avun.
Ryhäsen mukaan ensimmäisenä askeleena voisi olla aiemmin keskustelussa esille noussut Suomen ja Ukrainan välinen kansainvälinen sopimus.
Vapaaehtoistaistelijoilla ei ole veteraanistatusta Suomessa. Sodan kokeneet ry:n hallituksen puheenjohtaja Juha Kreus kuitenkin korostaa, että Ukrainassa sotivat suomalaiset vapaaehtoiset ovat Ukrainan veteraanilainsäädännön alaisia.
– He saavat Ukrainassa veteraanistatuksen. Mutta se perustuu vanhaan neuvostoajan lainsäädäntötyyppiin, joten se on hyvin ympäripyöreätä. Se ei ole niin eksaktia säädöstekstiä kuin mitä on Suomessa. Tässä laissa on muun muassa kohta, että noudatetaan lakia, ellei kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu, Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella väitöstutkijana toimiva Kreus sanoi.
– Tässä on nyt se viesti kansanedustajille. Lähtekää laatimaan kansainvälistä sopimusta Suomen ja Ukrainan välille. Me voimme katsoa sitä kautta, mitkä ovat ne veteraanistatuksen tarvitsemat asiat.
Hänen mukaansa asiassa on vielä yksi ongelma.
– Eihän Ukraina varmastikaan halua maksaa noin kymmenkertaisesti enemmän terveydenhuollon palveluista Suomessa. Eli oletus on, että suomalaisveteraanit käyvät (kuntoutuksessa) Ukrainassa.
– Ongelma on se, kun he tulevat Suomeen. Kuka sen maksaa? Suomen veteraanilainsäädännössä on säännös, jonka mukaan Suomen kansalainen, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, voi saada ulkomailla vastaavan tasoista hoitoa. Tämänlainen sisäänkirjoitus pitäisi saada (kansainväliseen sopimukseen).
”Valtion kuunneltava kolmatta sektoria”
Your Finnish Friends -avustusjärjestön puheenjohtaja Kasper Kannosto korosti kolmannen sektorin toimijoiden aktiivisuutta suomalaisvapaaehtoisten auttamisessa.
– Tälle on selkeästi kysyntää.
Hänen mielestään virallinen ohjelma vapaaehtoisten tukemiseksi voisi mahdollisesti muodostua esimerkiksi maanantain paneeliin osallistuneiden tahojen ja valtion yhteistyön pohjalle.
– Se kuulostaisi aika erinomaiselta. Valtion pitää kuitenkin käydä kolmas sektori läpi, koska tekemämme ruohonjuuritason työ on nimenomaan siellä, missä tieto ja kaikki kontaktit ovat.
– Minun mielestäni erittäin hyvä kompromissi on se, että luodaan ohjelma eikä jäädä riitelemään siitä, mikä on veteraanistatus, kuka on veteraani ja kuka ei. Keskitytään konkreettiseen tekemiseen, jossa valtio kuuntelee kolmatta sektoria ja lisää rahoitusta näille toimijoille.
LUE MYÖS:
Ruotsissa lakialoite Ukrainassa taistelevien vapaaehtoisten tukemiseksi
