Sosiaalialan yliopettaja Katri Ylönen käsittelee Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan tekoälyn käyttöä sosiaalialan kirjaamisessa. Ylösen mukaan tekoäly muuntaa keskustelun automaattisesti tekstiksi ja vapauttaa aikaa kohtaamisille.
Asiantuntija pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, ettei tekoäly kykene tunnistamaan keskustelun ei-kielellisiä merkkejä, jotka ovat keskeisiä kokonaisarvion muodostamisessa.
– Tätä sanatonta tietoa tarvitaan oikea-aikaisiin palveluihin.
Ylönen huomauttaa, että on eri asia reagoida asiakkaan tilanteeseen, jos hän on silminnähtävästi huonokuntoinen ja ahdistunut kuin jos hän on orientoitunut ja hyvävointinen.
– Tekoäly tunnistaa vain puhutun sisällön, ei sen kontekstia. Jos sanaton tieto ei välity kirjauksista, toisen työntekijän voi olla vaikea hahmottaa tilanteen vakavuutta.
Jotta tekoäly voisi arvioida tilanteen mahdollisen kriittisyyden, olisi Ylösen mukaan työntekijän sanoitettava ääneen havainnot juuri tapaamishetkellä.
– Käytännössä tämä ei aina onnistu, sillä monet tulkinnat jäsentyvät vasta jälkikäteen.
Kirjaaminen on asiantuntijan mukaan työntekijälle tärkeä ammatillinen työväline, jota tekoäly ei voi täysin korvata.
– Jos tekoälyä hyödynnetään kirjaamisen apuna, on tärkeää, että myös nämä sanattomat tiedot tuodaan tekstimuotoon.
Sosiaalialalla olisi Ylösen mukaan lukuisia muitakin tekoälyn käyttökohteita.
– Tietojärjestelmä ei esimerkiksi tarjoa koostenäkymiä asiakastyön kannalta olennaisista tiedoista, kuten siitä, tuleeko asiakas autetuksi vai palaako hän toistuvasti saman asian vuoksi.
Ylönen näkee, että tekoäly voisi muodostaa aiemmista tiedoista selkeitä näkymiä työntekijöille, johdolle ja asiakkaille.
– Tämä tukisi enemmän työn vaikuttavuutta ja mahdollistaisi tuen oikea-aikaisen kohdentamisen paremmin kuin kirjaamisen siirtäminen tekoälylle.