Ruotsalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Patrik Oksanen arvostelee tiukin sanoin maansa puolustuspolitiikkaa. Vaikka Ruotsin valtiopäivillä vallitsee laaja yhteisymmärrys puolustusmenojen kasvattamisesta kahteen prosenttiin BKT:sta, vaikuttaisi tavoitteen saavuttamisen aikataulu toistuvasti lykkääntyvän, Oksanen kritisoi Kristianstadsbladet-lehden kolumnissaan.
Ruotsin puolustuspolitiikassa valtiovarainministeriön näyttää aina vetävän pidemmän korren kuin maan puolustusvoimat ja turvallisuuspoliittiset asiantuntijat, Oksanen kirjoittaa. Osansa ajatushautomo Frivärldin asiantuntijana toimivan Oksasen kritiikistä saavat niin sosiaalidemokraatit kuin maata nyt johtavat porvaripuolueet. Nykyisten hallituspuolueiden tavoitteena oli viime vuoden vaalien alla kahden prosentin puolustusmenojen saavuttaminen vuoteen 2025 mennessä, mutta hallitusohjelmassa aikataulua lykättiin vuodella eteenpäin.
Nyt tavoite on jälleen siirtymässä, tällä kertaa vuoteen 2028. Oksanen syyttää asiasta valtiovarainministeriötä, joka on syysbudjetissaan muuttanut puolustusmenojen laskutapaan. Puolustusliitto Naton suosituksena on tunnetusti kahden prosentin puolustusmenojen osuus BKT:sta, mutta liittouma laskee Oksasen sanoin puolustusmenoiksi myös ”arvolisäverot ja eläkkkeet ja kaikkea muuta pientä kivaa”. Tätä laskutapaa noudattamalla Ruotsi yltää Naton tavoitteeseen jo ensi vuonna, kun taas maan omia puolustustavoitteita voidaan lykätä muutamalla vuodella eteenpäin.
– Naton avulla luodaan illuusio siitä, että lupaus toteutetaan kun se todellisuudessa rikotaan, Oksanen kirjoittaa.
Oksasen mukaan Ruotsin puolustusvoimien tilanne on nyt huolestuttava, etenkin kun Ruotsia ei vielä ole hyväksytty Naton jäseneksi. Lykkääntyvien puolustuspanostusten lisäksi myös Ukrainalle lahjoitetun kaluston korvaaminen etenee liian hitaasti, kolumnisti kirjoittaa.
– Tuloksena on, että Ruotsin varustautuminen viivästyy jälleen, ja nyt aikana jolloin turvallisuuspoliittinen tilanne heikkenee yhä nopeammin. Eurooppa voi joutua katastrofaaliseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen jos Donald Trump valitaan ensi vuonna Yhdysvaltojen presidentiksi ja hän lunastaa lupauksensa. Se merkitsisi Ukrainan loppua sekä sitä, että Baltian maat ovat seuraavia.