Monien ukrainalaisupseereiden Neuvostoliiton aikaisiin strategioihin perustuva ajattelu jäytää Ukrainan armeijan suorituskykyä, arvioi sota-asiantuntija Franz-Stefan Gady The Economistin kolumnissa.
Monet upseerit ovat omaksuneet länsimaisen strategisen ajattelun, jossa myös matalamman tason upseereille annetaan vapaat kädet toimia parhaaksi näkemällään tavalla tavoitteidensa saavuttamiseksi. Etenkin vanhemmat upseerit pyrkivät taas tällaisen ajattelun kitkemiseen ja luottavat jäykkiin, kaukana etulinjasta sijaitsevien päämajojen käskyihin ja niiden toteuttamiseen.
Gadyn mukaan Ukrainan asevoimissa vallitseekin kulttuurisota länsimaisen alhaalta ylös -ajattelun ja neuvostoliittolaisen ylhäältä alas -ajattelun välillä. Tämä vahingoittaa suorituskykyä sekä hidastaa uusien taktiikoiden kehittämistä ja niiden oppimista.
Länsimailta tämä kulttuurisota on jäänyt lähes täysin huomiotta. Osaksi se johtuu siitä, että Ukrainan asevoimat ovat osoittaneet huomattavaa kekseliäisyyttä ja sopeutumiskykyä. Esimerkkinä tästä toimii uusi Kropyva-taisteluhallintajärjestelmä, joka on mahdollistanut tehokkaamman yhteistyön eri aselajien välillä. Tällaisten keksintöjen takana ovat usein juuri nuoremmat upseerit.
Narratiivia modernista, uusia teknologioita ja innovaatioita hyödyntävästä armeijasta ovat vahvistaneet myös tarkasti muokatut videot sosiaalisessa mediassa, joissa ukrainalaisjoukot tuhoavat venäläispanssareita lennokeista tiputettavilla ammuksilla.
Todellisuudessa on kuitenkin suuri riski, että Ukrainan asevoimat, ja etenkin maavoimat, liukuu takaisin neuvostoajatteluun. Suuri osa sodan alkuvaiheissa kaatuneista sotilaista oli koulutettu NATO-standardien mukaisesti, mutta heidät korvanneet reserviupseerit ajattelevat usein vanhojen neuvostodoktriinien mukaisesti.
– Pelkän Nato-kurssien läpäiseminen ei riitä muuttamaan jonkun sellaisen mentaliteettia, joka on viettänyt vuosikausia neuvostojärjestelmässä, eräs upseeri tiivistää.
Olisi kuitenkin liian yksinkertaista sanoa, että konflikti on vanhojen ja nuorten upseerien välillä. Todellisuudessa neuvostoajattelua esiintyy kaikissa sotilasarvoissa, ja monilla nuoremmillakin upseereilla on tapana turvautua jäykkiin komentorakenteisiin, jotka haittaavat kommunikaatiota ja yhteistyötä eri aselajien kanssa.
Tällainen ajattelu näkyy konkreettisimmin aikataulutuksessa, jossa yksittäisiä toimia, kuten tykistökeskityksiä ja jalkaväkihyökkäyksiä, toteutetaan aikataulutettuna yksi toisensa jälkeen sen sijaan, että ne tapahtuisivat yhtä aikaa yhteistyössä eri aselajien kanssa.
Paradoksaalisesti jotkut uudet innovaatiot ovat myös vahvistaneet vanhoja ajattelutapoja. Uusien taisteluhallintajärjestelmien avulla kenraalit pystyvät mikromanageroimaan kaukana tapahtuvia taisteluita yhä tarkemmin, usein ilman riittävää ymmärrystä paikallisista olosuhteista. Samaan aikaan tähän turhautuneet nuoremmat upseerit ovat avoimesti jättäneet käskyjä huomioimatta, joka heikentää koko asevoimien koheesiota.
Länsimaat pystyvät auttamaan Ukrainan asevoimien kulttuurillista muutosta lisäämällä ukrainalaisupseerien koulutusta, mutta se yksinään ei riitä. Ukrainan asevoimien on karistettava neuvostoarmeijan kulttuuriperinnön rippeet ja siirrettävä toimivaltaa nuoremmille upseereille. Teknologiaa tulisi käyttää yksiköiden vahvistamiseen, ei mikromanageroimiseen. Ainoastaan tämä voi vähentää Ukrainan kärsimiä tappioita nykyisessä näännytyssodassa.
