Rheinmetall näyttää olevan vasta kevään ensi pääskynen aseteollisuuden alkavassa rynnistyksessä Ukrainaan. Euroopan suurin ja maailman seitsemänneksi suurin aseteollisuuskonserni BAE Systems on jo avaamassa sinne toimistoaan. Myöhemmin suunnitelmissa on siirtää Ukrainaan myös sotilaskaluston ja aseiden korjaus- ja tuotantokapasiteettia.
BAE Systemsin kohdalla voidaan puhua jo maailmanluokan teollisuusjätistä: yli 26 miljardin dollarin liikevaihdolla se on neljä kertaa suurempi kuin Rheinmetall. Jätillä on toimintaa 40 maassa ja 93 000 työntekijää. Yhtiön asejärjestelmätuotanto ulottuu kaikkiin puolustushaaroihin.
Maavoimien osalta tunnetuimpia yhtiön tuotteita ovat Challenger 2 -taistelupanssarivaunu, CV90- ja Bradley-rynnäkköpanssarivaunut, M109A7- ja Archer-panssarihaupitsi, M777-haupitsi sekä M113- ja AMPV- panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot. Merivoimille yhtiö valmistaa Dreadnought- ja Astute-luokan sukellusveneitä sekä Queen Elizabeth -luokan lentotukialuksia.
Yhtiö on myös yksi Eurofighter-hävittäjän päävalmistajista sekä kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjän kehittäjistä ja valmistaa elektronisen sodankäynnin järjestelmiä F-35-hävittäjään. Yhtiö omistaa myös merkittävän osan MBDA:sta, joka tunnetaan ohjusten, kuten keskimatkan Meteor-ilmataisteluohjuksen ja Storm Shadow -risteilyohjuksen valmistajana.
Koska monet mainituista järjestelmistä ovat jo Ukrainan maavoimien käytössä, on BAE Systemsin kiinnostus Ukrainaa kohtaan ymmärrettävää. Mikään rauhanajan testaaminen ei vastaa sitä kokemusta, jonka tutkimus- ja tuotekehitys saa todelliselta taistelukentältä, jossa vastassa on oikea vihollinen kaikkine kineettisine ja ei-kineettisine vaikutusmenetelmineen.
Vielä suurempi hyötyjä on markkinointi. ”Taistelutestattu”-leima on paras myyntiväittämä, vaikka siihen aina sisältyykin riskinsä, jos järjestelmä ei toimikaan odotetulla tavalla. Yhtiön kannalta riskeihin kuuluu myös tietysti innovatiivisten järjestelmien päätyminen vihollisen käsiin.
