Suomi on toimittanut Euroopan komissiolle arvionsa luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta. Arvioiden mukaan lajien ja luontotyyppien tila jatkaa heikkenemistään – etenkin boreaalisella vyöhykkeellä, joka kattaa suurimman osan maasta.
Suomen ympäristökeskus Syken koordinoimien raporttien mukaan kolme neljästä boreaalisen alueen luontotyypistä on epäsuotuisalla suojelutasolla. Parempi tilanne vallitsee vain Pohjois-Suomen alpiinisella alueella, jossa ihmistoiminnan vaikutukset ovat vähäisempiä.
– Luontotyyppien tilaa voidaan parantaa suojelua ja ennallistamista lisäämällä ja kokonaisvaltaisella maankäytön suunnittelulla, toteaa Marita Arvela, joka vastasi raportoinnin koordinoinnista.
Myös lintulajien osalta tilanne on huolestuttava: väheneviä lajeja on enemmän kuin runsastuvia. Syinä nähdään muun muassa elinympäristöjen katoaminen ja laadun heikkeneminen metsätalouden ja maatalouden seurauksena.
Ilmastonmuutos heikentää erityisesti pohjoisten lajien asemaa.
– Lintulajien taantuminen on pysäytettävissä huomioimalla luonto paremmin maankäytössä sekä elinympäristöjen suojelulla ja ennallistamisella, sanoo Aleksi Mikola Suomen ympäristökeskuksesta.
Luontodirektiivin lajeista yhä useampi on epäsuotuisassa tilassa. Yleiset elinympäristöjä parantavat toimet eivät riitä kaikille, vaan osa lajeista tarvitsee räätälöityjä toimia.
– Lajiasiantuntemuksen varmistaminen ja jatkuvuuden turvaaminen ovat avainasemassa, jotta toimenpiteet onnistuvat, painottaa Ulla-Maija Liukko Syken ryhmäpäällikkönä.
Raportit on laadittu kuuden vuoden tarkastelujaksolta 2019–2024. Luontodirektiivin raportointi tehtiin nyt neljättä ja lintudirektiivin osalta kolmatta kertaa. Tiedot auttavat kohdentamaan investointeja luonnon tilan parantamiseen kustannustehokkaasti – muun muassa osana valmisteltavaa kansallista ennallistamissuunnitelmaa.
Syken erityisasiantuntija Aija Kukkalan mukaan nyt julkaistussa raportissa esitellään ensi kertaa suomeksi luontotyyppien suojelutasoarvioinnin menetelmä.
Julkaisu sisältää asiantuntija-arvioita muun muassa ekologisesti riittävistä vähimmäispinta-aloista, jotka tukevat suotuisan suojelutason saavuttamista eli EU:n ennallistamisasetuksen keskeistä tavoitetta.
