Venäjän presidentti Vladimir Putinin asema näyttää muuttuneen tavalla, joka näkyy ennen kaikkea eliitin kielessä, toteaa entinen korkea-arvoinen Kremlin virkailija The Economistin artikkelissa.
Viranomaiset, alueiden johtajat ja liike-elämän vaikuttajat eivät enää puhu Ukrainan sodasta ja Kremlin päätöksistä ”meidän” hankkeenamme, vaan yhä useammin Putinin omana tarinana.
Virkailijan mukaan tämä muutos ei tarkoita kapinaa. Venäjän autoritaarinen järjestelmä voi jatkaa pitkään pelon, väkivaltakoneiston, sorron ja passiivisuuden varassa. Olennaista on kuitenkin se, että järjestelmä on menettänyt otettaan tulevaisuuden määrittelystä.
Hänen mielestään sodan ironia on siinä, että Putin aloitti sen säilyttääkseen valtansa ja luomansa järjestelmän. Nyt sota on ensimmäistä kertaa saanut venäläiset kuvittelemaan tulevaisuuden ilman häntä.
Muutosta selitetään artikkelissa neljällä tekijällä.
– Ensimmäinen on sodan kasvava hinta. Ukrainan sodan piti olla rajattu ”erikoisoperaatio”, jota valitut joukot toteuttivat rahallista korvausta vastaan muun yhteiskunnan jatkaessa arkeaan. Malli mureni, kun sota pitkittyi ja laajeni. Se on johtanut Venäjällä korkeampaan inflaatioon, veronkorotuksiin, rapistuvaan infrastruktuuriin, kasvaneeseen sensuuria ja uusiinrajoituksiin.
Toinen tekijä on eliitin kasvava tarve säännöille. Venäläiset varakkaat ja vaikutusvaltaiset ryhmät ovat joutuneet palaamaan Venäjälle pääomineen. Aiemmin omistusoikeuksia suojattiin lännessä: riitoja ratkaistiin Lontoon oikeusistuimissa, offshore-rakenteissa ja kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.
– Nyt kiistat ratkaistaan kotimaassa, jossa instituutiot eivät toimi riippumattomasti. Tarve ennakoitaville säännöille kasvaa samalla, kun omaisuuden uusjako kiihtyy.
Virkailijan mukaan Venäjällä on kolmen viime vuoden aikana takavarikoitu yksityisiltä liikemiehiltä omaisuutta noin noin 60 miljardin dollarin arvosta. Omaisuutta on kansallistettu tai siirretty Kremlille uskollisille tahoille.
– Kyseessä on suurin omaisuuden uusjako sitten 1990-luvun massayksityistämisen. Tämä ei tarkoita, että Venäjän eliitti olisi äkkiä alkanut kannattaa oikeusvaltiota tai demokratiaa. Myös järjestelmälle lojaalit toimijat haluavat säännöt, joiden varassa riitoja voidaan ratkaista.
Kolmas tekijä on muuttunut geopoliittinen ympäristö. Putin näkee Venäjän voimana, joka muokkaa maailmanjärjestystä. Virkailijan mukaan Venäjä on kuitenkin enemmän kiihdyttäjä kuin suunnannäyttäjä. Sota Ukrainassa on vauhdittanut läntisen demokratian kriisiä, populismin nousua ja globalisaatioväsymystä.
Samalla Venäjä on menettänyt osan eduista, joita se pystyi käyttämään sääntöihin perustuvassa järjestyksessä. Euroopan riippuvuus venäläisestä kaasusta on vähentynyt, YK:n turvallisuusneuvoston painoarvo on heikentynyt ja Kremlin ydinaseretoriikka on horjuttanut ydinaseiden leviämisen estämiseen perustuvaa järjestelmää.
– Kun itse järjestys alkaa hajota, myös Putinin revisionismin hyödyt katoavat nopeasti.
Tekstin mukaan Venäjää vaivaa lisäksi identiteettikriisi.
– Maa on sukupolvien ajan määritellyt itseään suhteessa Eurooppaan ja laajemmin länteen. Länsi oli jotakin, jota vastaan käytiin, jota tavoiteltiin tai josta jäätiin jälkeen. Nyt tämä vanha akseli on kadonnut. Jos länsi ei enää näyttäydy yhtenäisenä kulttuurisena, sotilaallisena ja poliittisena kokonaisuutena, Venäjältä puuttuu peili, jota vasten se voisi määritellä omaa suuntaansa.
Neljäs tekijä on ideologisen kontrollin kiristyminen ilman vastinetta.
– Aiempi yhteiskuntasopimus perustui siihen, että valtio pysyi poissa ihmisten yksityiselämästä, kunhan kansalaiset pysyivät poissa politiikasta. Järjestelmä osti lojaalisuutta kulutuksella, palveluilla ja mukavuudella.
Nyt se tarjoaa lähinnä sortoa, tunkeutumista yksityiselämään ja sensuuria. Tämän vuoden internetrajoitukset kuvataan tekstissä näkyvimmäksi esimerkiksi kehityksestä.
– Ongelma ei ole pelkkä sorto, vaan tarkoitukseton sorto. Ideologia edellyttäisi kuvaa tulevaisuudesta. Kremlin nykyinen linja vaatii kurinalaisuutta, mutta ei kerro, millaisen tulevaisuuden puolesta kurinalaisuutta edellytetään.
Virkailijan mukaan järjestelmä on ajautunut tilanteeseen, jossa Kremlin jokainen siirto heikentää sen asemaa. Putinin valta voi jatkua, mutta jokainen yritys säilyttää ja laajentaa järjestelmää kiihdyttää sen rapautumista.