Liettualainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttaja Gabrielius Landsbergis tyrmää viime aikoina julkisuudessa esitetyt vihjailut Ukrainan venäläismiehityksen tosiasiallisesta hyväksymisestä.
Tällainen tilanne johtuisi Liettuan entisen ulkoministerin mukaan siitä, että ”me olemme epäonnistuneet”.
– Ei siis siitä, että ukrainalaiset epäonnistuivat tai, että jotain mystistä ”vain tapahtui” vaan siitä, että me jätimme vuosikausia kaikki varoitukset huomiotta, toistimme kaikki historian virheet, lykkäsimme asioita ja kieltäydyimme tekemästä sitä, mitä kestävän rauhan ja vaurauden mahdollistavien sääntöjen ja periaatteiden puolustaminen vaatii. Tämä on meidän vastuullamme, Landsbergis sanoo kotisvuillaan julkaisemassaan kirjoituksessa.
Ex-ulkoministeri luonnehtii länsimaita Ukrainan de facto –tappion arkkitehdeiksi.
– Joten nyt me yritämme teeskennellä, että tämä vain tuli yllätyksenä ja että teimme parhaamme sen estämiseksi.
Gabrielius Landsbergis soimaa Naton pääsihteeri Mark Rutten kommentteja. Rutte korosti ABC Newsille, että Ukrainan on saatava päättää omasta tulevaisuudestaan ja että sen asevoimille tai Naton läsnäololle puolustusliiton itärajalla ei voi asettaa rajoitteita. Rutte sanoi kuitenkin alueista, että mahdollisessa tulevassa sopimuksessa Venäjä voisi tosiasiallisesti (de facto) hallita joitain Ukrainan alueita, ja tämä tunnustettaisiin käytännössä, mutta ”ei poliittisesti de jure”.
Landsbergisin mukaan Rutte antaa ymmärtää, että kaikki olisi pitkällä tähtäimellä hyvin.
– Aivan kuten kaikki oli okei Baltian maissa vuosikymmeniä kestäneen vanhan kunnon setä Stalinin de facto -miehityksen alla, hän päivittelee.
Liettuan entinen ulkoministeri jatkaa törmänneensä vuosien saatossa useisiin tyhmiin heittoihin omasta maastaan. Näitä ajatuksia Ukrainasta hän pitää kuitenkin suorastaan ”kuvottavina”.
– Rutte paljastaa, että viimeisin nerokas 5D-shakkisiirto Ukrainan pelastamiseksi on heittää noin vain miljoonia ihmisiä sorron, kidutuksen, raiskauksen, kidnappausten, murhan ja kansallisen tuhon mustaan aukkoon – ”de facto vaan ei de jure”.
Landsbergis jatkaa, että tällaista suunnitelmaa kannattavat pitävät Baltian maiden miehityksen kurjuutta hyvänä esimerkkinä tilanteesta, johon Ukrainan pitäisi hyvillään astua.
Ulkopolitiikan asiantuntija nostaa toiseksi esimerkiksi Financial Timesin vaikutusvaltaisen ulkopolitiikan toimittajan ja kolumnistin Gideon Rachmanin kirjoituksen. Siinä muun muassa todetaan, ”ettei Yhdysvallat tai valtaosa Eurooppaa tunnustanut baltian maiden neuvostomiehitystä, mutta se oli käytännön elämän tosiseikka siihen asti kunnes Baltian maat lopulta itsenäistyivät”.
Tämä saa Gabrielius Landsbergisin takajaloilleen.
– Miehitys ei ollut ”elämän tosiseikka” vaan kuoleman tosiseikka.
– ”Lopulta” merkitsi vuosikymmenten karkotusten, tappamisen, murskaavan terrorin ja väkivaltaisten väestön venäläistämisyritysten jälkeen.
Itsenäisyyden palauttaminen taas tarkoitti Landsbergisin mukaan neuvostotankkien alle murskaantumista samalla kun Euroopan johtajat vetosivat lopettamaan taistelun vapaudesta.
Landsbergis päivittelee myös Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Matthew Whittakerin hiljattaista vihjailua siitä, miten Venäjä on ”ansainnut” alueita taistelemalla.
– Olisiko vainoharhaista pohdiskella, avaammeko juuri ovea Venäjälle, jotta se voi ”ansaita” Narvan ja Vilnan ”de facto”, Landsbergis kysyy.
– Jos Ukraina jatkaa taistelemista, tulette pian kuulemaan mutinoita siitä, miten ”itsepäiset ukrainalaiset” kieltäytyvät ymmärtämästä sitä, miten nerokas onkaan tämä ”realistinen” rauhansuunnitelma, joka todellisuudessa vain toisi Putinin aseet lähemmäs Kiovaa.
NATO Ambassador Matthew Whitaker on Ukraine's territorial concessions: "No big chunks or sections are going to be just given that haven't been fought for or earned on the battlefield." pic.twitter.com/j5FWlWZ1bq
— Aaron Rupar (@atrupar) August 10, 2025
