Amalgaamia on käytetty hampaiden paikka-aineena jo noin 150 vuoden ajan. Sen aiheuttamat haitat on kuitenkin tunnistettu ja sen käyttö lopetetaan EU:n asetuksen edellyttämässä aikataulussa vuoteen 2030 mennessä ympäristösyistä.
Elohopea on ympäristömyrkky, jonka yksi suurimmista lähteistä Euroopassa on hammasamalgaami. Terveyskirjaston mukaan elohopean nimi luonnehtii sitä parhaiten. Aine on eläväinen ja helposti liikkuva nestemäinen metalli. Elohopeaa on kaikkialla, sitä on maaperässä, sitä vapautuu ilmakehään kivihiilen palaessa, se muodostaa herkästi amalgaameja muiden metallien kanssa ja on siten käyttökelpoista hammaslääketieteessä ja moniin teknisiin tarkoituksiin.
Elohopeaa kertyy ravintoketjuun ja suurimmat pitoisuudet todetaan ravintopyramidin huipulla olevista petokaloista.
Amalgaamipaikkojen käyttö on vähentynyt ja se on joissakin maissa jopa lopetettu. Syyt lopettamiseen löytyvät ympäristöhaitoista sekä esteettisistä syistä. Metallinen elohopea ei juuri imeydy suun kautta saatuna, joten pääasiallinen altistus seuraa ilmaan haihtuvan elohopean hengittämisestä. Virtsaan erittyvän elohopean määrä on hiukan suurempi niillä, joilla on runsaasti amalgaamipaikkoja. Kaikkein suurin altistus potilaille aiheutuu silloin, kun paikkoja laitetaan tai poistetaan.
Naapurimaassa, Ruotsissa, amalgaamin käyttö kiellettiin kokonaan vuonna 2018. Lasten, nuorten ja terveiden aikuisten osalta aineen käyttö kiellettiin jo vuonna 2009.
Tosiasiallisia terveydellisiä haittoja amalgaamin käytöstä ei ole onnistuttu osoittamaan, vaikka asiaa on tutkittu varsin paljon.
Tilanne Suomessa amalgaamin osalta
Suomessa amalgaamia käytetään paikka-aineena enää varsin vähän. Paikkauksen ja juurenhoidon erikoishammaslääkäri ja yliopistonlehtori Ulla Palotie Helsingin yliopistosta kertoo Verkkouutisille, miksi käytöstä luovutaan.
– Amalgaamin käyttöä halutaan ajaa alas ympäristösyistä. Terveysriskejä ihmiselle ei amalgaamilla ole todettu olevan. Amalgaami sisältää elohopeaa, ja kun meistä aika jättää, päätyy elohopea ympäristöön ja se on se syy, miksi käytöstä halutaan luopua.
Suomessa on erikoishammaslääkärin mukaan jo 2000-luvun taitteesta alkaen käytetty yhdistelmämuovia amalgaamin tilalla. Materiaalina se ei kuitenkaan ole niin kestävä, etenkään takahampaisiin käytettynä. Paikkaushoidon käypähoitosuosituksessa suositetaan takahampaiden laajan paikkauksen hoitoon keraamista paikkaa.
– Keraamisten paikkojen jalkautuminen Suomeen on kieltämättä ollut aika hidasta, koska ne ovat paljon kalliimpia verrattuna yhdistelmämuoviin tai amalgaamiin, Palotie selventää.
Myös kulta on materiaalina hyvä paikkausaine, sillä se on lähellä hampaan omaa kovuusastetta. Senkin käytössä esteeksi muodostuu kallis hinta. Kokonaisuutena keraamisten paikkojen tekoon menee enemmän aikaa, joka nostaa kustannuksia. Hampaasta otetaan joko jäljennös tai kolmiulotteinen skannaus, joka lähetetään hammasteknikolle. Paikan valmistumisen jälkeen potilas tulee uudelleen vastaanotolle ja paikka voidaan asentaa. Palotie selventää, että nykyään keraamisia paikkoja tehdään myös saman päivän aikana eräänlaisella jyrsimellä, mutta prosessissa kestää vain kauemmin.
Paikkamateriaali valitaan aina potilaan tilanne arvioiden.
Suurimmat riskitekijät amalgaamin käytöstä syntyvät vasta käytön jälkeen. Terveyskirjaston mukaan altistus on kaikkein suurin silloin, kun paikat poistetaan. Oireiden häviäminen välittömästi paikkojen poiston jälkeen pikemminkin puhuu elohopeateoriaa vastaan kuin sen puolesta. Siksi on parempi jättää elohopeatäytteet paikalleen kuin ryhtyä niitä poistamaan, ellei ole muuta syytä poistaa niitä. On huomattava, että myös vaihtoehtoisista täytteistä aiheutuu satunnaisesti allergiaa.
– Vaikka käyttö lopetetaan kokonaan, on meillä paljon ihmisiä, joilla amalgaamipaikkoja vielä on. Niitä saatetaan joutua purkamaan tai vaihtamaan ja amalgaamia löytyy ihmisten suusta vielä pitkään, Palotie kertoo.
– Terveysriskien osalta on päädytty siihen, että yleisesti amalgaamista ei ole ihmisille mitään riskiä. Toki tietyt yksilöt voivat olla sille yliherkkiä.
Palotie kertoo, että Amerikassa tehdyn tutkimuksen mukaan amalgaamista tehtiin vuosien 1988-2008 aikana 141 haittavaikutusilmoitusta. Kyseisellä aikajaksolla ihmisille oli tehty tuhat miljoonaa amalgaamipaikkaa. Elohopean vapautuminen paikka-amalgaamista on vähäistä, eikä metallinen elohopea juurikaan imeydy ruoansulatuskanavasta.
