Vaikka Vladimir Putinin helmikuussa käynnistämä avoin hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ei ole osoittautunut sellaiseksi paraatimarssiksi kuin moni aluksi kuvitteli, venäläisten suuri enemmistö seisoo brittiprofessori Sam Greenen mukaan edelleen presidenttinsä takana.
Venäläisen Levada Center -tutkimuslaitoksen mielipidemittausten mukaan Putinin kannatus on ylittänyt 82 prosenttia joka kuukausi sodan alkamisen jälkeen, mikä on lähes 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin ennen sotaa. Greene sanoo tason olevan sama kuin vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen. Peräti 68 prosenttia vastaajista katsoo Venäjän olevan menossa oikeaan suuntaan. Tämä luku on selvästi korkeampi kuin Krimin jälkeiset huippulukemat.
– Tätä taustaa vasten sotaan itseensä liittyvät luvut ovat yllättävän vaisuja. Levada Center totesi Venäjän niin sanotun sotilaallisen erikoisoperaation kannatuksen edelleen laskeneen – joskaan ei dramaattisesti – maaliskuun 81 prosentista 76 prosenttiin viimeisimmässä kyselyssä. Lisäksi valtiotieteilijöiden Filip Tšapkovskin ja Max Schaubin edistykselliset analyysit osoittavat, että jopa 10–15 prosenttia vastaajista saattaa valehdella kertoessaan tukevansa sotaa, Lontoon King’s College -yliopiston Venäjän politiikan professorina toimiva Greene kirjoittaa CEPA-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Talousmalli rakoilee jo
Vladimir Putinin 22-vuotisen vallassaolon aikana Kreml on Sam Greenen mukaan pystyttänyt massiivisen koneiston yleisen mielipiteen seuraamiseksi, hallitsemiseksi ja manipuloimiseksi. Sen välineisiin kuuluvat muun muassa jatkuvat kyselytutkimukset, sosiaalisen median analysointi sekä monopolia lähentelevä asema keskeisissä tiedotusvälineissä.
Greene kertoo kuitenkin näkevänsä selviä merkkejä siitä, että Venäjän talousmalli, jonka turvin Putin on selvinnyt noin kahdeksan vuotta kestäneestä talouden pysähtyneisyydestä ja taantumasta, ei enää toimi.
– Inflaatio, joka on valtakunnallisesti noin 20 prosenttia, on tästä hyvä esimerkki. Venäjän keskuspankin julkaisemien tietojen mukaan hedelmien ja vihannesten hinnat nousivat Moskovassa maaliskuusta toukokuuhun keskimäärin 24,44 prosenttia edellisvuodesta, mutta Siperiassa 31,93 prosenttia ja Pohjois-Kaukasuksella peräti 39,35 prosenttia, hän sanoo.
– Putinin epäonneksi inflaatiosta kärsivät erityisen pahasti alueet, kuten Siperia ja erityisesti Burjatia sekä Pohjois-Kaukasus ja siellä etenkin Dagestan, ovat suurin piirtein samoja alueita, jotka ovat luovuttaneet eniten miehiä sotaan ja kärsineet suurimmat tappiot. Burjatiassa ja muualla tämä on jo synnyttänyt liikkeitä, jotka kysyvät, maksavatko alueet kohtuuttoman hinnan Moskovan sodasta, hän toteaa.
Kohti kahden rintaman taistelua?
Toukokuussa, jolloin hyökkäyssota oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, mutta Kremlin alkuperäiset haaveet nopeasta voitosta olivat jo murskaantuneet, suuri osa venäläisistä Greenen mukaan uskoi ”sotilaallisen erikoisoperaation” päättyvän kuudessa kuukaudessa tai lyhyemmässä ajassa. Nyt useat läntiset asiantuntijat pitävät todennäköisenä, että sota jatkuu vähintään kesään 2023.
– Se, miten ihmiset suhtautuisivat sellaiseen pettymykseen, riippuu paljolti siitä, kuinka paljon tuskaa sota on heidän elämässään aiheuttanut: onko se tehnyt heistä keskimääräistä köyhempiä, onko se loukannut heidän etnistä identiteettiään tai onko se katkaissut heidän uransa ennen kuin se on edes alkanut, Greene arvioi.
Jos venäläiset lakkaavat uskomasta sodan loppumisen jo häämöttävän, hän ennustaa turhautumisen ja sisäisten konfliktien lisääntyvän. Silloin Kreml joutuisi käymään taistelua kahdella rintamalla – paitsi Venäjän rajojen ulkopuolella, myös kotimaassa.
