Unohtunut tapahtuma ei välttämättä ole hävinnyt aivoista, sillä oikea kuva, tuoksu tai ääni voi palauttaa vuosienkin takaisen muiston mieleen.
Ihmisen muisti ei toimi tietokoneen tavoin niin, että vanhoja tietoja poistettaisiin uusien tieltä. Ajan mittaan hermoston yhteyden kuitenkin muuttuvat, ja etenkin aivojen kehityksen aikana osa synapsiyhteyksistä karsiutuu.
Neurotieteissä ilmiötä kutsutaan synaptiseksi karsiutumiseksi. Psykologi Davide Cortesi korostaa Vanity Fair Italialle, ettei sillä tarkoiteta yksittäisten muistojen tietoista poistamista.
– Aivot eivät valitse muistoistamme tapahtumia, jotka ne poistaisivat tehdäkseen tilaa uusille muistoille, Cortesi sanoo.
Muisto voi olla tallella, vaikka sitä ei tavoita
Se, ettei jotakin tapahtumaa pysty palauttamaan mieleensä, ei vielä tarkoita sen kadonneen lopullisesti.
Cortesin mukaan muistijälki voi olla vaikeasti tavoitettavissa ilman sopivaa vihjettä. Sellaisena voi toimia valokuva, laulu, tuoksu, tuttu paikka tai toisen ihmisen kertomus.
– ”En muista” ei välttämättä tarkoita, että muistoa ei enää ole, Cortesi sanoo.
Muisti ei hänen mukaansa muistuta arkistoa, jossa jokaisella kokemuksella olisi oma muuttumaton tiedostonsa. Kun ihminen muistelee tapahtumaa, hän rakentaa sitä osittain uudelleen.
Siksi mieleen palautuva muisto voi myös muuttua. Esimerkiksi vanhoista valokuvista ja läheisten kertomuksista saadut tiedot voivat sekoittua siihen, mitä ihminen itse muistaa tapahtuneen.
Cortesin mukaan menneestä irti päästäminen ei edellytä muistojen katoamista. Olennaisempaa voi olla se, että muiston merkitys ja vaikutus nykyhetkeen muuttuvat.
Aiempi kokemus voi siis säilyä osana ihmisen elämäntarinaa ilman, että se enää hallitsee tunteita tai toimintaa samalla tavalla kuin ennen.
Menneestä irrottautuminen voi Cortesin mukaan olla hyödyllistä, jos se tarkoittaa sitä, että menneisyys ei jatkuvasti määrää nykyhetkeä. Sen sijaan kokonaisen elämänvaiheen tai oman historian osan torjuminen on eri asia.