Ihmisten toimintakyky korkeassa iässä on parantunut selvästi kahdessa vuosikymmenessä, arvioi ranskalainen geriatri Bruno Vellas. Hänen mukaansa seuraava suuri askel voi tulla biologisen iän mittaamisesta ja ikääntymiseen liittyvien muutosten tunnistamisesta entistä aikaisemmin.
Toulousessa toimivan IHU HealthAge -instituutin johtaja Vellas sanoo La Vanguardian haastattelussa, että vanhuuden terveydenhuollossa pitäisi keskittyä sairauksien hoitamisen lisäksi ihmisen fyysisten ja henkisten kykyjen säilyttämiseen.
– Nykyisin 70-vuotiaan sisäinen toimintakyky on verrattavissa siihen, joka 60-vuotiaalla oli 20 vuotta sitten, Vellas sanoo.
Sisäisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan muun muassa liikkumista, muistia, näköä, kuuloa ja elinvoimaisuutta. Vellasin mukaan tavoitteena pitäisi olla, että näitä kykyjä pystyttäisiin tulevaisuudessa säilyttämään yhä pidempään.
Hän pitää mahdollisena, että kehitys voi jatkua nopeasti. Jos kymmenen vuoden kuluttua 80-vuotiaan toimintakyky vastaisi sitä, mikä 60-vuotiaalla oli joitakin vuosia aikaisemmin, kyse olisi Vellasin mukaan poikkeuksellisen suuresta muutoksesta.
Toimintakykyä pitäisi seurata jo 50-vuotiaasta
Vellas on ollut kehittämässä Maailman terveysjärjestö WHO:n ICOPE-mallia, jonka tarkoituksena on havaita ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen mahdollisimman varhain. WHO:n mukaan mallissa seurataan muun muassa kognitiota, liikuntakykyä, elinvoimaisuutta, näköä, kuuloa ja psyykkistä toimintakykyä.
Vellasin mukaan arviointi olisi syytä aloittaa jo noin 50-vuotiaana ja hyödyntää seurannassa digitaalisia työkaluja. Hän kertoo, että Ranskassa ICOPE-ohjelmassa seurataan nykyisin noin 150 000 ihmistä.
Ajatuksena on puuttua havaittuihin muutoksiin ennen kuin ne kehittyvät hauraudeksi tai riippuvuudeksi muiden avusta.
– Varhainen puuttuminen on paljon tehokkaampaa kuin haurauden tai riippuvuuden ilmaantumisen odottaminen, Vellas sanoo.
Biologinen ikä voi paljastaa sairastumisriskin
Yksi ikääntymistutkimuksen suurista tavoitteista on Vellasin mukaan biologisen iän nykyistä tarkempi mittaaminen. Kalenteri-ikä kertoo vain syntymästä kuluneen ajan, kun taas biologisella iällä pyritään kuvaamaan elimistön todellista ikääntymistä.
Vellasin mukaan käyttöön on jo tulossa lupaavia biomarkkereita. Kehitystä voivat vauhdittaa laajoja biologisia aineistoja käsittelevät tutkimusmenetelmät, bioinformatiikka ja tekoäly. Tarkempi mittaaminen voisi auttaa ymmärtämään, miksi ikääntymiseen liittyviä sairauksia syntyy ja miten niitä voitaisiin ehkäistä.
Hän nostaa erityisesti esiin Alzheimerin taudin. Vellasin mukaan biologinen ikääntyminen on taudin keskeinen riskitekijä. Tutkijoiden kiinnostuksen kohteina ovat muun muassa ikääntymiseen liittyvä tulehdus, mitokondrioiden toimintahäiriöt ja vanhentuneiden eli senescenttien solujen kertyminen elimistöön.
Vellasin tavoite ei siten ole ensisijaisesti pidentää elämää mahdollisimman monella vuodella. Olennaista olisi siirtää toimintakyvyn heikkenemistä myöhemmäksi niin, että yhä suurempi osa vanhuudesta voitaisiin elää itsenäisenä ja hyvässä kunnossa.