Vapaakaupan vastustajat toistelevat väitteitä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välisen TTIP-vapaakauppasopimuksen tuhovoimasta. Heidän mukaansa transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus eli TTIP heikentää kuluttajien asemaa, vahvistaa Eurooppaan suuryritysten vallan ja demokratia haudataan.
Vapaakaupan puolustajien tehtävän on tehnyt vaikeaksi se, että neuvottelut kauppasopimuksesta on käyty salassa. EU:n uusi kauppakomissaari, ruotsalainen liberaali Cecilia Malmström on kuitenkin ottanut uudelleenkäynnistyneisiin neuvotteluihin uuden aseen: avoimuuden.
Suomen TTIP-neuvotteluista vastaava Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.) sanoo myös olevansa huolissaan tavasta, jossa yksittäiset väittämät esitetään usein faktoina.
Seuraavassa on seitsemän vapaakaupan vastustajien suosimaa väitettä perässään selvitys niiden todenperäisyydestä.
1. VÄITE: TTIP tuo Suomeenkin amerikkalaiset GMO-tuotteet ja hormonilihan, mikä on vaaraksi paitsi ihmisille, myös kotimaiselle ruoantuotannolle.
Väite on väärä. Euroopan komissio on julkisesti vahvistanut, etteivät Euroopan markkinat avaudu esimerkiksi hormonikäsitellylle lihalle, jossa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiään. Neuvotteluissa ei tulla muuttamaan EU:n peruslainsäädäntöä muuntogeenisten organismien osalta (GMO).
2. VÄITE: Investointisuojaa koskeva ISDS-menettely vie demokraattisen päätösvallan pois kansalaisilta. Yritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen, jos valtiot tekevät lainsäädäntöä, mikä ei miellytä yrityksiä.
Väite on väärä. Investointisuoja ei estä valtioiden sääntelyoikeutta tai korkeampien normien ja standardien hyväksymistä. Suojan tarkoituksena on varmistaa, ettei ulkomaista investoijaa kohdella syrjivästi suhteessa kotimaisiin toimijoihin. Samaa edellytetään Yhdysvalloiltakin: eurooppalaisia yrityksiä on kohdeltava tasapuolisesti. Investointisuoja voisi tulla tarkasteluun ainoastaan, jos joku maa uudella lainsäädännöllä rikkoisi sopimusta.
EU:n jäsenvaltiot ovat tehneet jo nyt noin 1 400 kahdenvälistä investointisuojasopimusta. Kahdeksalla EU-maalla on investointisopimukset Yhdysvaltojen kanssa. Nämä sopimukset eivät ole estäneet jäsenmaita mukautumasta EU:n säännöstöön neuvotellessaan EU-jäsenyydestä. EU:n mukaan parannuksia investointisuojajärjestelmään pitää tehdä. Tämän on vahvistanut myös kauppakomissaari Malmström.
3. VÄITE: Vapaakauppasopimusneuvottelut ovat epädemokraattinen prosessi, koska neuvottelut käydään salassa, eikä kansalaisilla ole tietoa, mistä sovitaan. Neuvotteluprosessi osoittaa, ettei sopimuksen sisältö kestä päivänvaloa.
Väite on väärä. Euroopan komissio ja EU:n jäsenmaat pyrkivät TTIP-neuvotteluissa mahdollisimman avoimeen tiedon jakamiseen. Neuvottelumandaatti on julkaistu ja kaikkien luettavissa neuvoston nettisivuilla. Lisäksi komissio on myös päättänyt lisätä läpinäkyvyyttä julkaisemalla myös EU:n neuvottelupapereita. Neuvottelukierroksista raportoidaan jatkossa myös julkisuudessa kattavammin.
Kun osapuolilla on yksittäisissä kysymyksissä erilaisia yhteen sovitettavia intressejä, niistä pitää ensin neuvotella. Kun neuvottelutulos on valmis, sopimus tulee kokonaisuudessaan julkisesti arvioitavaksi. Euroopan parlamentin on hyväksyttävä sopimus, jotta se tulisi voimaan. Jäsenmaiden parlamenttien on lisäksi hyväksyttävä sopimus siltä osin, kun sen sisältö kuuluu jäsenmaan jaettuun tai yksinomaiseen toimivaltaan. Luonnollisesti myös Yhdysvalloissa sopimuksen voimaantulo edellyttää kongressin molempien kamareiden hyväksyntää.
4. VÄITE: Komissio ei ottanut edes käsittelyyn kansalaisaloitetta TTIP:n käsittelystä, mikä osoittaa, että sopimusneuvotteluissa ei haluta kuulla kansalaisia.
Ei osoita. Komissio vetosi muotoseikkoihin, jotka estivät aloitteen käsittelyn. Kansalaisaloitteella voidaan esittää lainsäädännön muuttamista, mutta aloitteella ei voi estää sopimuksia tai lainsäädäntöä, jota ei ole edes vielä olemassa.
5. VÄITE: Komissio on yliarvioinut laskelmissaan TTIP:n hyötyjä. Laskelmat on tempaistu hatusta.
Väite on väärä. Ennen jokaista kauppasopimusneuvottelua komission on laadittava analyysi sopimuksen vaikutuksista. Euroopan parlamentti on selvittänyt komission käyttämää menetelmää TTIP:ssä ja todennut sen riittäväksi. Luonnollisesta kaikki laskelmat ovat arvioita, jotka tarkentuvat kun sopimuksen sisältö on tiedossa.
6. VÄITE: Yhdysvaltain ja EU:n sääntelyn harmonisoiminen heikentäisi ympäristönsuojelun tasoa EU:ssa ja heikentäisi myös EU:n kuluttajansuojaa.
Väite on väärä. EU:n komissio ja jäsenmaat ovat todenneet, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa, ympäristötavoitteita tai kansalaisten terveyttä kaupallisen hyödyn saamiseksi. Sääntelyn yhtenevyyden lisääminen ei merkitse EU:n nykyisten säännösten heikentämistä.
Sen sijaan neuvotteluissa pyritään etsimään tarpeettomia eroavaisuuksia osapuolten säännöksissä. Tavoitteena on selvittää, voidaanko joitakin asioita tehdä paremmin ja yhdenmukaisemmin, ja siten karsia turhia kustannuksia. Kumpikin osapuoli säilyttää oikeuden säännellä ympäristö-, turvallisuus- ja terveyskysymyksiä haluamallaan tasolla.
7. VÄITE: Vapaakaupan vastustajat väittävät, että TTIP-sopimus hyödyttäisi ainoastaan kansainvälisiä suuryrityksiä ja tekisi pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan vaikeammaksi.
Tällekään väitteelle ei löydy katetta, päinvastoin. Pienillä yrityksillä ei ole käytettävissä isoja resursseja erilaisten kaupan esteiden selvittämiseksi. TTIP pyrkii korjaamaan tämän ongelman.
Amerikkalaisen Meehanite Worldwiden presidentti ja Meehanite Technology Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kemppainen on paininut kaupan esteiden kanssa yrityksissään.
– Näen erittäin hyvänä, jos tällainen sopimus saataisiin aikaan kahden ison talousblokin välillä, jolloin varsinkin meidän tapauksessa se helpottaisi kaupankäyntiä molempiin suuntiin, Kemppainen sanoo.
Meehanite toimii metalliteollisuuden teknologian siirtoprojekteissa ja lisensoi franchising-yhtiöidensä kautta valuteknologiaa valukomponenttien valmistajille.
Kemppainen mainitsee erityisesti kaksi asiaa, joihin hän toivoisi TTIP-vapaakauppasopimuksen tuovan helpotusta.
– Olen huomannut amerikkalaisessa yhtiössäni, että suomalaisen ammattilaisen palkkaaminen Yhdysvaltoihin on aika vaikeaa, Kemppainen sanoo.
Yritysten toimintaa helpottaisi, jos työntekijöitä voisi rekrytoida vapaammin eri puolille Atlanttia. Toinen keskeinen kokonaisuus, jonka Kemppainen mainitsee, on rahoitus. Hän visioi transatlanttisia yhteisrahastoja, joihin institutionaaliset sijoittajat voisivat yhdistää rahoituksen ja sijoittaa kummankin maanosan kasvuyrityksiin.
Meehaniten Pekka Kemppaista häiritsee suomalaisten asenne, kun julkisuudessa suhtaudutaan vapaakauppaan epäillen.
– En ymmärrä, miten maassa, jossa ihmiset ovat täysin riippuvaisia avoimesta ulkomaankaupasta oman elintasonsa pitämiseksi, vastustetaan sitä asiaa, mistä elintaso on riippuvainen.
Kemppainen kuvaa sitä oman oksansa sahaamiseksi.
– Neuvotteluprosessi on vaativa. Eivät amerikkalaiset anna mitään ilmaiseksi. Siihen pitää suhtautua vakavuudella, mutta myös nähdä mahdollisuus, että siinä on saavutettavaa, ja mennä voittamaan se neuvottelu.
