Ukrainan sodan kokemusten valossa on kiistelty siitä, minkälainen rooli taistelupanssarivaunuilla ja muulla panssarikalustolla on modernissa sodankäynnissä.
Vaunut ovat haavoittuvia räjähdelennokkien iskuille, mutta panssarointia voidaan vahvistaa verkoilla, metallilevyillä ja muilla viritelmillä. Tämän lisäksi erilaisia aktiivisuojamalleja kehitetään nopealla aikataululla.
Ilmavoimien osalta monet asiantuntijat uskovat, että miehittämättömät järjestelmät pikemminkin täydentävät miehitettyjen lentokoneiden toimintaa, mutta eivät korvaa niitä täysin.
Perinteisen kaluston merkitystä korostetaan Ukrainassa, jossa panssarivaunuilla katsotaan edelleen olevan ratkaiseva merkitys etulinjassa. Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok./EPP) kertoo olevansa samoilla linjoilla tämänsuuntaisten arvioiden kanssa.
– Taistelupanssarivaunun tärkein tehtävä on tuoda taistelukentälle liikkuvuutta, suojaa ja tulivoimaa samassa paketissa. Toistaiseksi korvaavaa kykyä ei ole tullut. Ukrainassa kumpikaan osapuoli ei ole osannut käyttää panssarivaunuja optimaalisesti, niin että niistä saataisiin paras teho irti. Se teho tulee aselajien yhteistyöstä, Pekka Toveri sanoo Verkkouutisille.
Evp-kenraalin mukaan taistelussa pienimmän yksikön pitäisi olla panssaripataljoona, joka koostuu 15–30 taistelupanssarivaunusta ja yhtä monesta rynnäkkövaunusta tulitukeen ja jalkaväen kuljettamiseen. Tueksi tarvitaan tiedustelua, panssaripioneereja miinoitteiden raivaamiseen ja liikkeen edistämistä siltapanssarivaunuilla.
Tämän lisäksi yhteistoiminta edellyttää ilmatorjuntaa, epäsuoraa tulitukea kranaatinheitinvaunuilla ja panssarihaupitseilla sekä huoltoa. Ylemmän johtoportaan vastuulla on ohjata tarvittava määrä epäsuoraa tulta ja ilmatorjuntaa.
– Tällainen joukko kun hyökkää 30–40 kilometriä tunnissa, sitä on vaikea pysäyttää. Jos päästään liikesodankäyntiin, mihin panssarijoukko on luotu, ei puolustaja pysy perässä ja päästään murtautumaan syvyyteen, vastustajan tukijärjestelmän ja huollon sekaan, Toveri sanoo.
Ukrainassa droonit menestyvät erityisen hyvin, koska sodankäynti on staattista ja asiat tapahtuvat hitaasti.
Suomen metsämaasto suojaa joukkoja
Sodankäynnin muutoksella on suora vaikutus Suomen puolustusvoimien suunnitteluun. Pekka Toveri painottaa, ettei Suomessa voida ottaa kymmenen vuoden taukoa ja katsoa, mihin suuntaan sotatekniikka kehittyy.
Nykyistä kalustoa ei voi toisaalta korvata kustannussyistä silmänräpäyksessä.
– Siksi panssarikaluston käytettävyys turvataan vielä vuosikausiksi kehittämättä suojaa sekä parantamalla kaluston kykyä omilla drooneilla, jotka mahdollistavat panssarijoukolle nopeamman liikkeen tarkemman tiedustelun turvin sekä vaikuttamisen kauemmaksi, Toveri sanoo.
– Maailmalla on jo vaunumalleja, joissa on integroidut lennokit sekä tiedusteluun että vaikuttamiseen. Panssarivaunu kun kantaa helposti paljon suojajärjestelmiä ja lennokkeja, päinvastoin kuin jalkaväkimies.
Nykykaluston käyttö voidaan turvata modernisoinnilla vielä vuosikymmeniksi. Toistaiseksi on auki, mitä sen jälkeen hankitaan. Luultavasti tilalle tulee jokin tulivoimainen, liikkuva ja hyvin suojattu lavetti.
Droonien käytössä pitää lisäksi huomioida maantiede. Suomen metsämaasto antaa huomattavasti enemmän suojaa jalkaväelle ja panssarikalustolle verrattuna Ukrainan eteläosien peltomaastoon.
Pekka Toveri mainitsee esimerkkinä panssarivaunujen aktiivisuojauksesta israelilaisen Trophy-järjestelmän. Hyvin suojattu länsivaunu kestää jo nyt lukuisia FPV-droonin iskuja.
– Uusia aktiivisia suojajärjestelmiä on tulossa käyttöön vaunukalustolle ja niistä tulee ”arkipäivää”. Lisäksi vaunujoukkoa suojaavalle ilmatorjunnalle on kehitteillä tehokkaita ammusaseita, laseraseita ja jopa elektromagneettiseen pulssiin perustuvia aseita, joilla päästään joka drooniparvien nopeaan torjuntaan, Pekka Toveri sanoo.