Tutkijat ovat analysoineet muinaisen petoeläimen perimän. Tulokset viittaavat siihen, että eläin oli huomattavasti omaleimaisempi kuin aiemmin on ajateltu.
Yksi jääkauden tunnetuimmista petoeläimistä, luolaleijona (Panthera spelaea) on sukupuuttoon kuollut kissaeläin, joka eli Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Sitä on kuvattu eräänlaiseksi nykyisten Afrikassa ja Aasiassa elävien leijonien jättimäiseksi versioksi.
Nyt Walesissa sijaitsevan Cardiffin yliopiston ja Tukholman yliopiston tutkijat ovat perehtyneet muinaisen eläimen dna:han. Heidän löydöksensä antavat eläimestä aivan toisenlaisen kuvan. Asiasta kertoo Illustrerad Vetenskap -tiedelehti.
Kansainvälinen tutkimusryhmä kartoitti kahdentoista Euraasiasta ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmista osista löydetyn luolaleijonan perimän. Analyysi paljasti yllätyksen.
Sen mukaan luolaleijonat ja nykyiset leijonat erkanivat toisistaan paljon aiemmin kuin tutkijat ovat tähän asti arvioineet.
– Luolaleijonia on usein kuvattu nykyisten leijonien suuremmiksi ja jykevämmiksi versioiksi. Uudet tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kyse oli omasta kehityslinjasta, joka erkaantui nykyisistä leijonista yli miljoona vuotta sitten ja kehitti omia biologisia erityispiirteitään, sanoo Cardiffin yliopiston vanhempi lehtori David Stanton tiedotteessa.
Hän vertasi yhdessä ruotsalaiskollegansa Love Dalénin kanssa luolaleijonien dna:ta Afrikan ja Etelä-Aasian nykyisten leijonien perimään. Analyysit osoittivat, että kaksi leijonalinjaa erkanivat toisistaan todennäköisesti yli 1,5 miljoonaa vuotta sitten.
Samalla tutkijat löysivät geneettisiä muutoksia, joita näyttää esiintyvän vain luolaleijonilla. Useat niistä vaikuttavat liittyvän muun muassa aivotoimintaan, näkökykyyn, kasvuun sekä verenkiertoelimistön kehitykseen.
Vaikka nämä kaksi leijonalinjaa elivät pitkään erillään, ne eivät tutkijoiden mukaan pysyneet aina täysin erillisinä. Dna-jäljet paljastavat useita ajanjaksoja, jolloin luolaleijonat ja nykyiset leijonat risteytyivät keskenään.
– Tuloksemme viittaavat siihen, että menneisyyden ilmastonmuutokset eivät ainoastaan muokanneet elinympäristöjä. Ne toivat lajeja aktiivisesti yhteen ja loivat tilapäisiä mahdollisuuksia risteytymiseen, jota ei muuten olisi tapahtunut, sanoo Tukholman yliopiston professori Dalén.
Tutkijoiden mukaan ankarat jääkaudet ajoivat luolaleijonia todennäköisesti etelämmäs. Siellä ne kohtasivat nykyisten leijonien esivanhempia muun muassa Keski- ja Lounais-Aasiassa. Kohtaamiset mahdollistivat geneettisen vaihtumisen kahden kehityslinjan välillä.
Tutkimus on julkaistu Cell-tiedelehdessä.
LUE MYÖS:
Suomesta löytyi meteoriitti, joka voi paljastaa uutta tietoa maailmankaikkeudesta