Presidentti Vladimir Putinin lähimpiin neuvonantajiin pitkään lukeutunut Vladislav Surkov on tullut tunnetuksi yhtenä Venäjän ”suvereenin demokratiamallin”, Ukrainan horjuttamisen ja länteen kohdistuvan informaatiovaikuttamisen keskeisimmistä arkkitehdeista.
Surkovin katsotaan edustaneen näkemystä, jonka mukaan Venäjän on hyödyllistä esiintyä kansainvälisen yhteisön normaalina jäsenenä ja jäljitellä niitä keinoja, joilla se katsoo lännen ylläpitävän ja edistävän omaa vetovoimaansa.
Tuoreimmassa kirjoituksessaan näyttää Venäjä-tutkija Anton Šehovtsovin mukaan käytännössä irtautuvan aiemmista näkemyksistään ja erottavan maansa nyt lännestä tavalla, joka muistuttaa venäläiskeskustelun kiihkeintä länsivastaista linjaa.
– Vetäessään rajan Venäjän ja lännen välille Surkov vapautuu sovinnaisuuden kahleista: Emme aio enää teeskennellä olevamme osa länttä. Emme aio enää keskustella demokratian eri muodoista emmekä halua keskustella edes demokratian käsitteestä sinänsä, Šehovtsov toteaa Political Capital -sivustolla julkaistussa artikkelissaan.
Surkov katsoo hänen mukaansa nyt voivansa jopa myöntää Venäjän poliittisten rakenteiden kulissimaisen luonteen.
– Lännestä lainaamiamme monitasoisia poliittisia instituutioita pidetään joskus osittain seremoniallisina. Omaksuimme ne, jotta ”näyttäisimme samalta kuin kaikki muutkin” ja jotta poliittisen kulttuurimme erot eivät pistäisi naapuriemme silmään tai huolestuttaisi ja pelottaisi heitä, Šehovtsov referoi.
– Nyt voimme kuitenkin vapaasti ilmoittaa, että olemme olennaisesti erilaisia kuin länsi, ja olemme myös rehellisempiä: länsimaalaiset tarvitsevat demokraattisten instituutioiden savuverhon ”turvallisuuspalvelujen todellisen vallan karkean ja ehdottoman epädemokraattisen verkostojärjestelmän” kätkemiseksi. Meidän ei tarvitse kätkeä mitään, vaan kaikki voivat nähdä järjestelmämme valtarakenteen brutaalit kehykset, hän jatkaa.
Venäjän politiikkaa ja eurooppalaista äärioikeistoa laajasti tutkinut Šehovtsov toimii vierailevana luennoitsijana Wienin yliopistossa sekä tutkijana Ruotsin ulkopoliittisessa instituutissa.
Pimeän voiman ritarit
Surkovin näkemykset osoittavat Šehovtsovin mielestä ”pimeän voiman” omaksumisesta. Venäjällä on Surkovin mukaan oikeus käyttäytyä vastuuttomasti kansainvälisillä areenoilla ja kyky horjuttaa toisten valtioiden demokraattisia järjestelmiä. Nyt Venäjä onkin ottamassa johtavan aseman prosesseissa, joiden päämääränä on globalisaation kumoaminen ja uuden kansallismielisyyden lietsominen.
– Surkov on varma, että Venäjän pimeässä voimassa on ainesta vientituotteeksi. Hänen mukaansa sekä hallitus- että oppositioryhmät lännessä tutkivat ja osin omaksuvatkin jo Venäjän poliittisen järjestelmän käytäntöjä. Nyt länsimaat jäljittelevät Venäjää eikä päinvastoin, Šehovtsov sanoo.
Vaikka Surkovin esittämien näkemysten painoarvoa ei Šehovtsovin mielestä pidä yliarvioida, ne kuitenkin edustavat huolestuttavaa trendiä Venäjällä. Yhä useampi vaikutusvaltaisissa asemissa oleva henkilö näyttää nyt uskovan, että maa pystyy edistämään ulkopoliittisia tavoitteitaan parhaiten esiintymällä jonkinlaisena globaalina mörkönä ja aiheuttamalla ongelmia lännelle.
– Eivätkä he edes tarvitse Kremlin suostumusta voidakseen toteuttaa omia lännen horjuttamiseen tähtääviä projektejaan, Šehovtsov sanoo.
