BBC:n ukrainankielinen toimitus on julkaissut ukrainalaissotilaiden kriittisen arvion saamastaan Nato-koulutuksesta. Sotilaiden mukaan Nato valmistautuu eilispäivän sotaan eikä ”huomisen sotaan”.
Ukrainalaissotilaiden Nato-koulutus perustuu pääasiassa Irakin ja Afganistanin kenttäkokemuksen myötä syntyneisiin koulutusmenetelmiin, joissa drooneja ei oteta huomioon. Vasta viime lokakuussa avattiin Norjan rahoittama Camp Jomsborg-droonikoulutusleiri Puolaan.
Rintamakokemus ja koulutus eivät ole kohdanneet. Puolalainen kouluttaja luennoi jokirannan puolustuksesta neljällä panssariajoneuvolla. Kouluttaja selitti kuvitteellista taistelutilannetta, jossa yksi vaunuista siirtyisi vastarannalle siltaa pitkin tiedusteluryhmäksi. Koulutettavat olivat ukrainalaisia merijalkaväen sotilaita, joista suurin osa oli osallistunut Krynkyn sillanpäätaisteluihin Dneprin itärannalla Hersonissa.
– Luokkahuoneeseen laskeutui hämmentynyt hiljaisuus. Yli puolet yleisöstä oli merijalkaväen sotilaita, jotka olivat käyneet läpi Krynkyn. Lopulta yksi kysyi heistä, mitä jos silta on tuhottu? Puolalainen kouluttaja vastasi ylpeästi: ”Meidän vaunumme uivat”. Hän ei ymmärtänyt lainkaan, että koko ympäristö olisi vihollisdroonien hallinnassa eivätkä ne jättäisi mitään mahdollisuutta 10 km/h kulkevalle panssarikuljetusajoneuvolle, sanoo koulutuksen Puolassa vuoden lopulla 2024 läpikäynyt Vitali.
Kenttälääkinnän ”Kultainen tunti” ei päde Ukrainassa
Pokrovskin alueella nyt taistelevan 128. vuoristorynnäkköprikaatin pataljoonankomentajana toimiva majuri, taistelijanimeltään Vysymnadtšjat (”Kahdeksantoista”), kävi Puolassa pataljoonankomentajan kurssin. Hän kertoo, että lääkintäkoulutus perustui ”kultaisen tunnin” sääntöön, jonka mukaan haavoittunut tulee evakuoida 60 minuutissa. Tämä opittiin Irakissa ja Afganistanissa.
”Kultaisesta tunnista” on tullut kipeän ironinen käsite Ukrainassa, koska haavoittuneen evakuointia vihollisdroonien pörrätessä ympärillä on mahdotonta verrata tilanteeseen, jossa evakuointi toteutettiin Lähi-idässä Yhdysvaltojen ilmaherruuden vallitessa. Nyt Ukrainassa haavoittuneiden tulee odottaa evakuointia yli tunnin ja joissain paikoissa jopa yli päivän.
– Yksi meidän miehistämme haavoittui vakavasti, nivusalueelle aamukahdeksalta. Hän olisi voinut vuotaa kuiviin. Mutta onneksi opetimme hänelle lääkintää sen verran, että hän selvisi iltaan. Raajaa ei edes tarvinnut amputoida. Joten kerroin kouluttajille, että heidän ei tulisi ainoastaan opettaa sotilasta käyttämään ja kiristämään kiristyssidettä, vaan myös löysäämään tietyn ajan kuluttua ja vuodenajasta riippuen, sanoo Vysymnadtšjat.
”Hei, voimmeko poistaa droonit harjoituksesta?”
Puolalaisten piti kouluttaa sotilaita lennokkisodankäyntiin, mutta käytännössä he vain tarjosivat koulutukselle tilat. Eräs droonipilottina toiminut ukrainalainen joutui vetämään itse koulutuksen reilulla tusinalla Mavic-drooneja.
Tšekkikouluttaja Jakub oli Afganistanin rauhanturvaveteraani. Hän järjesti majuri Vysymnadtšjatin kanssa taisteluharjoituksen, jossa tšekkilaskuvarjojääkärit yrittivät vyöryttää ukrainalaisten asemat. Ukrainalaisten puolustuksen tukena olivat Mavic-droonit.
– Ensimmäisten hyökkäysyritysten jälkeen Jakub tuli luokseni ja sanoi. ”Hei, voimmeko ottaa droonit pois?”. Kysyin ”Mikä vikana Jakub?”. Hän vastasi, että ”Te huomaatte meidät niin nopeasti Mavic-drooneillanne, ettemme pääse teidän luo, koska te heti havaitsette meidät asemistamme”. Vastasin ”Valitettavasti me valmistaudumme sotaan, Jakub”, kertoo ukrainalaismajuri.
”Kastet” on lennokkiohjaaja ja taistelee tällä hetkellä Harkovan suunnalla. Hän on taistellut jalkaväessä Harkovassa, Zaporižžjassa ja Bahmutissa. Hän saapui Puolaan joukkueenjohtajakurssille saadakseen kersantin arvon. Kastet oli niin pettynyt koulutukseen, että oli jo lähdössä viikon jälkeen takaisin kotiin.
Selviämistaitokurssilla opetettiin, kuinka suunnistaa maastossa käyttäen paperikarttoja, mutta 3,5 vuoden rintamakokemuksen aikana Kastetin ei ollut koskaan tarvinnut sitä tehdä, koska kartat ovat sotilaiden puhelimissa ja tableteissa.
Juoksuhautojen vyöryttämistä ja kaupunkisotaa opetettiin Kastetin mukaan 20 vuotta vanhojen realiteettien mukaan.
– He halusivat tankkien ja Humvee-ajoneuvojen syöksyvän suoraan juoksuhautojen eteen. Me sanoimme, ettei se enää käy sillä tapaa. Ei sitä niin tehdä. Ajoneuvon päälle laitetaan ”kikimora” [naamiointiasu] tai lämpösuojapressu mahdollisimman hyvän näkymättömyyden varmistamiseksi, ja asemiin edetään jalan, kertoo Kastet.
Koska taivas on täynnä drooneja, ”tappoalue” on 10 kilometriä tai jopa 20 kilometriä vihollisasemista. Ukrainalaissotilaat jättävät sen takia ajoneuvonsa mahdollisimman kauas. Vihollisen droonien on vaikeampi huomata maastossa yksittäin eteneviä sotilaita kuin raskaita ajoneuvoja.
Kouluttajista tuli koulutettavia
Kastetin mukaan puolalaisten Nato-koulutus oli hyödyllistä esikunnissa palveleville, mutta taistelukokemusta omaavat ukrainalaiset kouluttivat puolalaisia kouluttajiaan.
– Me näytimme heille, kuinka vyöryttää kunnolla droonin avulla. Ja kuinka paljon helpompaa se on. He olivat täysin yllättyneitä, kertoo Kastet.
Ukrainalaiset kuitenkin arvostavat ennen kaikkea koulutuksen turvallisia ja miellyttäviä puitteita.
– Tiettyjen länsiasejärjestelmien, tankkien, tykistön jne. käyttökoulutus on ehdottoman tärkeää ja äärimmäisen arvokasta. Vain hiljattain siviilit [sodan alussa] saivat käsitystä sotilastaktiikasta ja sodankäynnistä, ja enenen kaikkea, he saivat opetuksensa turvallisissa olosuhteissa, sanoo puolalainen ammattisotilas ja Ukrainan asevoimien vapaaehtoinen ”Zhurek”.
Zhurek kuitenkin myöntää, että ukrainalaissotilaiden kokemat ongelmat Nato-koulutuksessa ovat todellisia. Hänen mukaansa Nato-komentajat ovat tietoisia siitä, että sodankäynti on muuttunut viime vuosina, mutta he estävät muutokset ”metodeihin”, koska silloin heidän täytyisi myöntää olevansa väärässä.
– Se tosiasia, että 200 vuotta sitten sodimme musketeilla ei tarkoita, että teimme jotain väärin. Mutta sitten ilmestyivät uudenlaiset aseet, huomauttaa Zhurek ja jatkaa:
– He sanovat, että ”näin meidän oppikirjamme sanovat”, mutta me kirjoitimme sen kirjan, ja voimme kirjoittaa uuden.
Toinen syy, miksi sotilaskoulutus ulkomailla ei vastaa ukrainalaistaistelijoiden odotuksia, johtuu Zhurekin mukaan siitä, että koulutuksesta vastaavat pääasiassa esikuntaupseerit, joilla ei ole paljon tai lainkaan taistelukokemusta. Nato-kouluttajat nojaavat yleensä omaan ymmärrykseensä taisteluoperaatioista, ja se usein eroaa siitä, mitä sotilaat etulinjassa kokevat.
Majuri Vysymnadtšjat sanoo, että hän yritti vakuuttaa Nato-kouluttajia – puolalaisia ja tšekkejä – että sota on muuttunut ja koulutuksen täytyy myös muuttua. Tšekkikouluttajat kuulemma kuuntelivat, jotkut jopa tekivät muistiinpanoja ja yrittivät mukauttaa koulutusohjelmaa. Puolalaiset taas hänen mukaansa totesivat huokaisten ”tällaiset säännöt meillä Puolassa on”.
