Poliittinen lakkoilu työrauhan aikaan ja työajalla ei ole ihmisoikeus. Siksi hallitus on nyt vahvistamassa työrauhaa lainsäädännön keinoin. Työajalla tapahtuvat poliittiset lakot ja tukilakot olisi voinut yleiseurooppalaisen mallin mukaisesti kieltää saman tien kokonaan. Mutta mennään nyt askel kerrallaan.
Valitettavasti keskustelussa työrauhalainsäädännön parantamista vastaan liikkuu liian vähän faktaa ja liian paljon tulipunaisia mielikuvia. Opposition suulla on väitetty, että työrauhalain uudistaminen rajoittaa ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisten järjestäytymisenvapautta. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.
Lopulta työrauhalain uudistuksessa on kyse siitä, ettei poliittisilla lakoilla pidä voida aiheuttaa haittaa viattomille sivullisille, kuten työ- ja työehtosopimusten kautta työrauhaan sitoutuneille yrityksille, työntekijöille, asiakkailleen tai hallituksen uudistuksia kannattaville suomalaisille.
Ei voi olla niin, että kun Hakaniemen järjestöjohtajien mielestä tulee väärä vaalitulos, niin koko maan tulevaisuus otetaan panttivangiksi ja lakkoilemalla yritetään painostaa maan demokraattisesti valittu parlamentti luovuttamaan lainsäädäntövalta jollekin kansalaisjärjestölle.
Myös opposition puhe ”lakkosakosta” on ollut raflaavaa. Termin vasemmistopuolueet toivat pikavauhtia Hakaniemen propagandapajasta eduskunnan täysistuntoihin.
Oikeusvaltiossa lain rikkomisesta pitää seurata rangaistus. Laittomat ja sivullisille merkittävää haittaa aiheuttavat lakot eivät voi olla tässä asiassa poikkeus. Edes Hakaniemen lakkokenraalit eivät voi olla lain yläpuolella, vaikka ovat siihen tottuneet.
Oikeus poliittiseen mielenilmaisuun tietysti säilyy jatkossakin, mutta se pitää tehdä lähtökohtaisesti omalla ajalla ja viattomille sivullisille merkittävää haittaa aiheuttamatta. Se on yleiseurooppalainen tapa.
Ammattiyhdistysliike ja vasemmisto vetoavat säännöllisesti kolmikantasopimiseen, joka kuulemma on tuottanut historiallisesti loistavia tuloksia ja takaa työrauhan työmarkkinoille. Todellisuudessa Suomi on kyntänyt nollakasvussa ja velkarahalla yli 15 vuotta, paljolti kiitos äärimmäisen jäykälle kolmikantamenettelylle.
Kolmikannassa suomalaisia työmarkkinoita ei ole kyetty uudistamaan vuosikymmeniin. Esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa työmarkkinajärjestelmät uudistettiin 1990-luvulla siinä, missä Suomessa lainsäädäntö laahaa edelleen teollistumisen ajassa. Siksi Suomen eduskunta ja sen hallitus käyttävät nyt mandaattia, jotka niille on perustuslain ja vaalituloksen myötä suotu.
Mitä työrauhaan tulee, niin sen ”keskinäisestä luottamuksesta” puhuvat ay-johtajat heittivät menemään pisteeksi epämieluisalle vaalitulokselle. Itse en neuvottelisi näin epäluotettavan tahon kanssa yhtään mistään.
Nostankin hattua hallituksen pitkämielisyydelle, vaikka liittopomot ja oppositio syyllistävät hallitusta poliittisesta lakkoilusta. Täällä aikuisten maailmassa jokainen kuitenkin kantaa vastuun omista tekemisistään.
Lakkoilusta ja sen seurauksista vastaa tietysti lakkoileva taho. Tätä vastuusta on turha yrittää kaataa hallituksen niskaan.
Poliittisia lakkoja lietsovat liittopomot ja vasemmistopoliitikot näyttävät vieraantuneen täydellisesti työelämästä unohtaessaan, että poliittisten lakkojen aiheuttama haitta kohdistuu ensisijaisesti työyhteisöihin ja työntekijöihin itseensä. Lakkokassoista lakkoilijoille maksetut korvaukset eivät tätä tosiasiaa muuta.
Poliittisen lakon takia tekemättä jääneet työt kaatuvat lakkoilijoiden työkavereiden tehtäväksi. Ja jos ay-liikkeen ”rikkuroinniksi” leimaamaa korvaava työtä ei saada tehtyä, yrityksen kannattavuus heikkenee. Se puolestaan asettaa koko työyhteisön alttiiksi yt-neuvotteluille, lomautuksille ja jopa irtisanomisille.
Se on kova hinta maksettavaksi yrityksille ja niille työntekijöille, jotka eivät halunneet tuoda politiikkaa työpaikalle. Työntekijöille, jotka eivät halua laittaa valtavissa taloudellisissa ongelmissa rämpivää Suomea polvilleen Hakaniemen liittopomojen oikkujen takia.
Niinpä työrauhalainsäädäntö ei heikennä palkansaajan asemaa, kuten oppositio väittää. Ei tietenkään. Uusi työrauhalainsäädäntö nimenomaan suojaa työehtosopimusten kautta työrauhaan sitoutuneita palkansaajia ja yrityksiä ammattiliittojen vallanhimoiselta teutaroinnilta.
Muistutan myös jokaista suomalaista siitä, että poliittiset lakot sattuvat eniten lakkoilijoihin itseensä. Toiseksi eniten yrityksiin, työkavereihin, yrityksen asiakkaisiin ja muihin viattomiin sivullisiin. Mutta hallitukseen se ei satu. Eikä myöskään Hakaniemestä lakkokäskyjään jakeleviin liittopomoihin.
Ammattiyhdistyspomoille palkka juoksee, vaikka duunari lakkoilisi itsensä vararikkoon. Se on jokaisen suomalaisen hyvä tiedostaa lakkokenraalien kansankiihottamista kuunnellessa.
On aivan selvää, että Suomen työrauhalainsäädäntöä pitää päivittää yleiseurooppalaiseen suuntaan poliittisten ja tukilakkojen kohtuullistamiseksi. Ja näin hallitus on onneksi tekemässä.
Se on välttämätöntä työrauhaan sitoutuneiden yritysten, työntekijöiden ja muiden viattomien sivullisten suojaamiseksi haitoilta, jotka aiheutuvat eduskunnan arvovaltaa vastaan valtakamppailua käyvien ay-johtajien oikuista.
