Yhdysvaltalainen ajatuspaja Council on Foreign Relations (CFR) on laatinut kolme ennustetta siitä, millainen tulevaisuus Venäjällä saattaa olla presidentti Vladimir Putinin valtakauden jälkeen.
Vuonna 2020 Putin hyväksytti muutoksia perustuslakiin, jotka mahdollistivat hänen pysymisensä vallankahvassa vuoteen 2036 asti. Tuolloin Putin olisi 83-vuotias. Ennen Ukrainan sotaa vaikuttikin, että Putin voisi hyvin hallita Venäjää 2030-lvuulle asti.
Sota on kuitenkin saanut rivit rakoilemaan, josta Jevgeni Prigozhinin viimekesäinen kapina on hyvä esimerkki. Vaikka Kreml onkin saanut tilanteen tilapäisesti vakautettua, on silti hyvin mahdollista, että Putin saattaa väistyä nopeammin kuin luulisimme. Autokraattisissa järjestelmissä muutos voi tapahtua nopeastikin. Talouden äkillinen heikkeneminen tai tappio Ukrainan sodassa voisikin johtaa Putinin syrjäyttämiseen.
Yksi asia on kuitenkin varma: Putinin seuraaja löytyy todennäköisesti Kremlin lähipiiristä. Heikko kansalaisyhteiskunta ja historialliset ennakkotapaukset puoltavat sitä, että vallankahvaan tuskin päätyy ulkopuolinen. Sen sijaan Putin tuskin nimittää seuraajaansa itse – hänellä on ollut tähän lukuisia mahdollisuuksia, mutta hän on toistuvasti kieltäytynyt siitä.
CFR:n arvion mukaan vallanvaihtoon on kolme eri vaihtoehtoa: Radikalisaatioskenaario, vahvistamisskenaario ja hajoamisskenaario.
Vaihtoehto 1: Radikalisaatio
Radikalisaatioskenaariossa Putinin tilalle nousisi uusi, radikaali ja äärinationalistinen johtaja. On mahdollista, että Kremlin turvallisuuskoneiston voimahahmot eli silovikit toteaisivat Putinin olevan liian heikko takaamaan voittoa Ukrainassa, ja korvaisivat hänet omalla johtajallaan.
Silovikien valtaannousu johtaisi venäläisen yhteiskunnan vahvempaan militarisaatioon, opposition vainoamiseen sekä talouden ja yhteiskunnan mobilisaatioon sotatavoitteiden saavuttamiseksi. Ulkopolitiikassa Venäjä ottaisi yhä vihamielisemmän asenteen länttä kohtaan. Kreml voisi uhkailla tunkeutumisella Nato-maihin sekä joukkotuhoaseiden käytöllä.
Radikalisaatioskenaario muistuttaa Juri Andropovin nousua Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeriksi vuonna 1982. Andropovin lyhyen valtakauden aikana kylmän sodan jännitteet kiristyivät ja yhteiskuntaa pidettiin yhä tiukemmassa valtion otteessa.
Toisaalta radikalisaatioskenaario saattaisi suututtaa Kremlin maltillisemmat eliitit, aivan kuten kävi Mihail Gorbatšovin syrjäyttäessä Andropovin tämän kuoleman jälkeen vuonna 1985.
Vaihtoehto 2: Vahvistaminen
Vahvistamisskenaariossa vallankahvaan päätyy autoritäärinen mutta vähemmän sotaisa johtaja, joka pyrkii jatkamaan Putinin järjestelmää ilman Putinia. Tämä skenaario on todennäköisin, jos Kremlin eliitit haluavat pitää kiinni autoritäärisestä järjestelmästä, mutta samalla siivota pahimpia ylilyöntejä niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Putinin seuraaja keskittyisi todennäköisesti talouden vahvistamiseen ja sisäisen vakauden palauttamiseen. Jos Ukrainan sota jatkuisi edelleen, uusi johtaja saattaisi suostua kompromisseihin taloudellista hyötyä vastaan, mutta tuskin suostuisi vetäytymään Ukrainasta kokonaan. Vastakkainasettelu lännen kanssa jatkuisi, mutta vähemmän aggressiivisena. Venäjän sisällä sortoa vähennettäisiin.
Vahvistamisskenaario muistuttaisi paljon Stalinin jälkeistä Nikita Hruštšovin valtakautta. Stalinin viimeisten vuosien kiristyvien jännitteiden jälkeen Hruštšov keskittyi liennytykseen ja talouden vahvistamiseen.
Toisaalta uhkana on, että silovikit painostaisivat uutta johtajaa sotaisampaan politiikkaan. Näin kävi myös Hruštšoville hänen valtakautensa lopussa.
Vaihtoehto 3: Hajoaminen
Hajoamisskenaariossa Putinin siirtyminen syrjään heikentäisi keskushallinnon kykyä hallita maata. Eri alueet keräisivät yhä enemmän valtaa itselleen, ja uuden johtajan päätehtäväksi jäisi Venäjän sisäisten jännitteiden purkaminen sekä Kremlin ja alueiden välisten riitojen hallitseminen.
Keskusvallan heikentyminen on historiassa merkinnyt kääntymistä sisäänpäin ja täten Venäjän kansainvälisen vaikutusvallan heikkenemistä. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia – Venäjän ulkopolitiikasta voisi tulla myös yhä epävakaampaa Moskovan menettäessä väkivaltamonopolinsa sekä kykynsä hallita maan joukkotuhoaseita ja asevoimia.
Hajoamisskenaario voisi toteutua kahdella tavalla: Joko musertavan talouskriisin tai eliittien välisten konfliktien seurauksena. Talouskriisissä valtaan nousisi todennäköisesti heikko johtaja, jonka myötä eri alueet ottaisivat itselleen yhä enemmän valtaa keskushallinnolta. Eliittikonflikti voisi taas johtaa jopa väkivaltaisuuksiin, kun eri eliittiryhmien hallitsemat aseellisten ryhmät taistelisivat toisiaan vastaan.
Jos kahdessa ensimmäisessä skenaariossa valittu johtaja ei kykene vakiinnuttamaan valtaansa, voi myös se johtaa hajoamisskenaarioon.
Vaihtoehtojen todennäköisyys
CFR arvioi, että vaihtoehdoista todennäköisin on vahvistamisskenaario. Vaikka skenaariota puoltavat aiemmat vallanvaihdot Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa, on hyvä huomata, että vallanvaihtojen ennustaminen ei ole helppoa. Yksikään skenaario ei ole mahdoton.
On myös todennäköistä, että seuraava vallanvaihto Venäjällä ei ole veretön. Venäjän valtion eri instituutiot eivät kykene valitsemaan seuraajaa itsenäisesti, ja vallanvaihto todennäköisesti edellyttäisi, että jotkut turvallisuuskoneiston osat vaihtaisivat puolia. Tällaisessa tilanteessa on suuri riski sille, että syrjäytettävä johtaja turvautuisi väkivaltaan säilyttääkseen asemansa.
Joka tapauksessa uudet johtajat pyrkisivät todennäköisesti luomaan kulissin, jonka takana todellinen vallanvaihto tapahtuisi. Presidentin virkaa hoitaisi tilapäisesti pääministeri, jonka jälkeen järjestettäisiin presidentivaalit. Näissä vaaleissa eliittien valitsema ehdokas taas voittaisi ja saisi täten legitimiteetin vallalleen. Silovikit saattaisivat taas oikeuttaa valtansa Venäjän turvallisuusneuvoston kautta, joka hallitsee maan asevoimia ja turvallisuusjoukkoja.
Koska vallanvaihtoa ja muita kehityskulkuja on vaikea ennustaa, CFR kehottaakin länsimaita varautumaan siihen jo nyt. Kun väistämätön vallanvaihto tapahtuu, lännellä olisi hyvä olla valmiina suunnitelmat negatiivisten vaihtoehtojen torjumiseksi sekä mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
