Vasemmistoliiton puheenjohtajakisaan on ennen Li Anderssonia ilmoittautunut puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ja kansanedustaja Jari Myllykoski.
– Lukuisat puolueessa ja sen ulkopuolella toimivat ihmiset ovat pyytäneet minua asettumaan ehdolle, painottaen nimenomaan poliittisen linjakeskustelun tärkeyttä. Tarkan harkinnan jälkeen olen päättänyt näin tehdä, Andersson kirjoittaa blogissaan.
Hänen mukaansa Suomi tarvitsee ajassa elävän ja poliittisesti selkeän vasemmistolaisen liikkeen ja puolueen.
– Haluan olla mukana keskusteluissa puolueen harjoittamasta politiikasta, ja mikäli vasemmistoliiton jäsenet näin haluavat, myös puheenjohtajan roolissa edistää ja määritellä näitä yhteisiä tavoitteita ja linjauksia.
Hänen mukaansa vasemmistoliiton tärkein tehtävä tällä hetkellä on esittää vaihtoehtoja hallituksen leikkauspolitiikalle, puolustaa pienituloisten asemaa ja kaikille yhteisiä palveluita sekä johdonmukaisesti torjua yritykset tehdä työttömistä, turvapaikanhakijoista tai muista heikossa asemassa olevista ihmisistä syypäitä leikkauksille.
Anderssonin mukaan valinta luotsaamaan vasemmistoliittoa olisi suurin kunnia, jonka puoluetoiminnassa voi saada.
– Yksi ihminen ei voi kuitenkaan “pelastaa” vasemmistoa tai vasemmistoliittoa. Vaikka puheenjohtaja on puolueen keskeisin hahmo sekä poliittisesti että imagollisesti, hän on vain yksi osa yhteisöä. Puheenjohtajavaihdos yksinään ei siis ole riittävä vastaus vasemmiston laahaavan kannatuksen kääntämiseksi nousuun, hän kirjoittaa.
Anderssonin mukaan vasemmistoliiton laahaavan kannatuksen taustalla on monenlaisia syitä, eikä hän usko helppoihin ratkaisuihin kannatuksen kääntämiseksi nousuun.
– Vasemmistoliitto kärsii nähdäkseni tällä hetkellä ensinnäkin näkyvyyden puutteesta. Oppositiossa SDP ja vihreät ovat tulleet yhä voimakkaammin vasemmistoliiton linjoille ja olleet meitä voimakkaammin esillä. Tämä on ongelma pienelle oppositiopuolueelle, jonka resurssit ovat rajalliset.
Vasemmistoliitto kärsii Anderssonin mielestä myös uskottavuuden puutteesta.
– Monille kannattajille viime hallituskaudella tehdyt kompromissit olivat liikaa, ja vaaleissa vasemmistoliiton elvytyspoliittinen linja vaikutti ristiriitaiselta hallitusvastuussa tehtyihin säästöpäätöksiin nähden. Vaalikeskusteluissa elvytyspolitiikka ei monelle auennut, koska keskustelussa keskityttiin velanottoon työllisyyden sijaan. Vasemmistoliiton talouspolitiikka ei tällä hetkellä pidetä uskottavana, Andersson tietää.
