Vanhan totuuden mukaan ihmisillä on tapana yliarvioida lyhytaikaisten ilmiöiden vaikutus, mutta aliarvioida pitkien kehityslinjojen maailmaa muuttava voima. Viime aikaisia tapahtumia ihmetellessä tämä totuus on noussut mieleen.
Koronakriisin alkuvaiheessa tieto oli vähäistä, hajautunutta ja sekavaa. Epävarmuus oli valtavaa uuden tilanteen edessä. Alkuvaiheen talousennusteet povasivat viiden, jopa kymmenen prosentin talouden supistumista vuodelle 2020. Lopullinen lukema jäi hieman alle kolmeen prosenttiin.
Ennustaminen on toki siitä vaikea laji, että monien tahojen pessimistiset ennusteet saattavat herättää lainsäätäjät ja näin pessimistinen tilannekuva ikään kuin kumoaa itsensä, kun päättäjät vaikka elvyttävät voimakkaammin, kuin jos ennusteet olisivat miedompia.
En itsekään ekonomistina saa synninpäästöä. Vuoden 2020 toinen ja kolmas kvartaali näyttivät elävässä elämässä synkiltä ja toistelin pessimistisiä ennusteita siinä missä kollegakin.
Tilanne on nyt vähän saman kaltainen. Media tuottaa valtavan määrän informaation Ukrainan sodan kamalista olosuhteista ja seurauksista. Lisäksi aina löytyy tuomiopäivän profeettoja – monet ovat ennustaneet kymmenen viimeisestä viidestä taantumasta. Toiset ovat ennustaneet öljyn hinnan tähtitieteellistä nousua ja sitä kautta talouskasvun merkittävää hidastumista.
En yritä vähätellä riskejä. Riskit ovat todellisia ja ne kuuluu sanoa ääneen. Olennainen jatkokysymys kuitenkin on: ovatko riskit todennäköisiä ja mistä mittaluokista puhutaan? Esimerkiksi ydinaseen käyttö Venäjän aloittaman sodan yhteydessä on mahdollinen, mutta nykytiedon valossa epätodennäköinen skenaario. Joutuu myös tekemään aika synkkiä oletuksia, jotta Suomen talouskasvu jäisi pakkasen puolelle tänä vuonna.
Ollaan myös rehellisiä vallitsevan tietopohjan suhteen. Meillä ei ole tässä vaiheessa (17.3.2022) oikeastaan mitään kovaa dataa mistään (pois lukien rahoitusmarkkinat); ei tuotannon, työllisyyden, inflaation, investointien ja niin edelleen kehityksestä Venäjän aloittaman sodan näkökulmasta. Suurin osa tilastoista laahaa yksinkertaisesti parhaassakin tapauksessa pari kuukautta perässä, suurimmassa osassa tapauksia tilastotuotanto on vieläkin hitaampaa.
Suoraan sanottuna: olemme sumussa, aurinko on laskenut, mutta aurinkolasit ovat edelleen päässä. On siis navigoitava nenällä. Ei ihme, jos ekonomistien kaikki pilkut eivät mene aina täsmälleen oikeaan paikkaan.
Kaikki edellä sanottu huomioiden on silti tärkeää yrittää ymmärtää talousympäristöä ja tässä suhteessa talousennustajat tekevät tärkeää työtä.
Oma taloudellinen perusskenaarioni on optimistinen kaikesta kauheudesta huolimatta. Toisin sanoin uskon, ettei Venäjän hyökkäys todennäköisesti suista Suomea taantumaan. Tässä muutamia perusteluja:
- Venäjän talous on lopulta yllättävänkin pieni, pienempi kuin Pohjoismaat yhteenlaskettuna. Näin ollen sen kontribuutio maailmantalouteen on pienempi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Suomelle Venäjän vienti ja tuonti ovat tärkeitä, mutta jos markkinoiden annetaan toimia, niin kekseliäät yritykset todennäköisesti löytävät uusia markkinoita.
- Eurooppa oli jo valmiiksi matkalla fossiilivapaaseen maailmaan. Venäjän kriisi nopeuttaa siirtymää, kun aletaan aktiivisin politiikkatoimin vähentää Euroopan riippuvuutta Venäjän energiatuonnista. Siirtymä ei välttämättä tule olemaan kivuton, mutta todetaan kuitenkin se ilmeinen: siirtymä olisi tullut tapahtumaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
- Markkinat pelästyivät pahasti ja öljyn hinta nousi kriisin alussa pahimmillaan yli 130 dollariin. Sen koommin on herätty huomaamaan, että Ukrainan ja Venäjän ulkopuolella maailma ei romahtanutkaan ja öljyn hinta kävi jo (toki monista syistä johtuen) alle 100 dollarissa.
Tällaisissa tilanteissa päättäjien polvet alkavat helposti tutisemaan ja käsi rahahanalla alkaa vapisemaan. Nyt on pidettävä pää kylmänä. Jokainen kriisi on mahdollisuus. Jos valtion rahahanalla oleva käsi pakkoliikkeenomaisesti lähtee liikkumaan, on pidettävä huolta, että tuet kohdistuvat uusiutuvaan ja tulevaisuuteen katsovaan toimintaan.
