Parhaillaan Suomessa käydään poikkeuksellista debattia, jonka kohteena on yleensä kohtuullisen suopeassa valossa esiintyvä vihreä puolue. Asiasta tekee mehevämmän se, että pelissä on oikeusvaltion periaatteet: mikä arvo annetaan lainmukaisuudelle suhteessa poliittisiin tarkoitusperiin.
Kuten HS:n toimittaja Marko Junkkari kirjoitti, keskustan dna:ssa on vahva lainmukaisuuden periaate, minkä se kokee tulleen kolhaisutuksi vihreän poliitikkojen voimin.
Keskustan lähdöstä hallitukseen on jankattu useasti. Selkäydinajattelu tuolloin oli, keskustan valtaapitävien näkemyksestä poiketen, että keskusta kärsii vasemmistovihreässä hallituksessa. Se ei ole perinteinen punamulta vaan uusvasemmistolaisilla ajatuksilla ryydytetty koalitio. Se on kaukana Juha Sipilän yrittäjyyttä korostavasta aatteesta, joka elää Sipilän vuoksi tai ihan hänestä huolimattakin keskustassa. Sipilän keskustassa on paljonkin rajapintaa suhteessa kokoomukseen, Annika Saarikon keskustan rajapinta kokoomukseen on tässä suhteessa hämärämpi.
Toinen perinteestä poikkeava asia poliittisessa tilanteessa on PS:n nousu. Keskusta on saanut voimansa maakuntien puolustamisesta ja etenkin siihen liitettyjen arvojen puolustamisesta. Nyt tuon tilan on osin ottanut PS ja apajille pyrkii myös kokoomus. Kun Maria Ohisalo parjaa turvetta, poliisin toimintaa ja kehuu laillisuutta rikkonutta Haavistoa, ei ole ihme, että keskustan kenttä oirehtii. Sen vuoksi myös keskustan eduskuntaryhmä oirehtii.
Vihreät onnistui ennen koronaa luomaan poliittista agendaa, johon muut reagoivat. Sen voi summata, että puolue oli ”hyvän” puolella ”pahaa” vastaan. Sellainen positio on politiikassa ylivoimainen. Tosin ympäristönsuojelussa tulokulma voi olla vihreistä poikkeava ja silti hyvin perusteltavissa puhuttiinpa sitten talousmetsistä tai yritysten vastuusta.
Mutta vahvimmillaan vihreät alkoivat luoda agendaa muiden puolueiden sisään ja niitä jopa jakaen. SDP:ssä ay-demarit ovat välillä ihmeissään, kuinka paljon teollisuutta voidaan kuormittaa ympäristölainsäädännöllä, keskustan konservatiivit ihmettelevät, millaisen turvepolitiikan puolueen eliitti on nielemässä ja kokoomuksen sisällä punnitaan välillä, mitkä ovat oikeita ja riittäviä toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Näissä asioissa vihreillä on tulenpalava yksimielisyys, perinteisillä puolueilla näkemykset saattavat jakautua.
Vihreä kriisi on omiaan koronan ohella vähentämään vihreän puolueen yleistä vaikutusvaltaa suhteessa muiden puolueiden linjauksiin. Kun sen toimet näyttäytyvät omituisilta oikeusvaltion kannalta tai poliittisen moraalin kannalta, puolueen oikeassa olemisen voima heikkenee. Näin luultavasti käy, tapahtui Pekka Haaviston luottamuksen suhteen jatkossa mitä tahansa
