Professori Martti Häikiön uudessa kirjassa 14 askelta Suomen itsenäisyyteen (Edita) käsitellään luonnollisesti myös vuoden 1918 sotaa.
Häikiö esittää suuren peruskysymyksen: miksi helmikuun alussa 1918 ylivoimaiselta vaikuttaneet punaiset eivät voittaneet sotaa?
Punaisilla oli vallankaappauksessaan suurempi miesvoima ja enemmän aseita. Etelä-Suomi ja maan teollisuus jäi punaiselle puolelle. Laillisella hallituksella ei ollut armeijaa. Pääministeri ja senaattorit piileskelivät hengenvaarassa yksityisasunnoissa.
Martti Häikiö vastaa kysymykseensä Vilppulan torjuntavoitolla helmikuun alussa, joka antoi valkoisille aikaa rakentaa taistelukykyinen armeija. Hän siteeraa Jussi T. Lappalaista, jonka mukaan valkoisilla oli kokeneita upseereita, kovan sotakokemuksen saaneet jääkärit, parempi kuri, kokeneempi esikuntatyöskentely ja parempi kyky johtaa suurempien yksiköiden yhteisoperaatioita.
– Toinen syy punaisten tappioon oli sen poliittisen johdon pehmeys. Venäjällä säälimätön terrori piti hallituksen vallassa, kun taas Suomessa siihen ei turvauduttu, Martti Häikiö toteaa.
Kolmantena syynä Häikiö mainitsee Neuvosto-Venäjän ja Saksan maaliskuun alussa solmiman Brest-Litovskin rauhansopimuksen.
– Se lopetti bolsevikkien tuen Suomen vallankumoukselle ja avasi tien Saksan sotilaalliselle väliintulolle Suomeen.
– Mikäli Suomen vallankumous olisi onnistunut, Venäjä olisi todennäköisesti liittänyt sosialistisen Suomen valtapiiriinsä ja kenties yrittänyt valloittaa sen kokonaan, kuten se yritti valloittaa muutkin menettämänsä alueet Saksan romahdettua syksyllä 1918, Häikiö otaksuu.
Martti Häikiön mukaan ”vuoden 1918 merkittävin valtiollisen muistamisen arvoinen tapahtuma oli sisällissodan päättyminen laillisen hallituksen voittoon. Vallankumouksen onnistuminen olisi vienyt Suomen historian aivan toiseen suuntaan. Vapaussoturi on kunnianimi, ei kirosana”.
– Laillisen kansanvaltaisen hallituksen voitto vuonna 1918 ei ollut tragedia, jota pitäisi pyydellä anteeksi.
LUE MYÖS:
”Suomi ei itsenäistynyt ainakaan 6. joulukuuta 1917”