Kremlin reaktiot Ukrainan viimeviikkoisten parlamenttivaalien tulokseen paljastavat venäläistutkija Lilia Ševtsovan mukaan vakavia vääristymiä Venäjän johdon suhtautumisessa sekä Ukrainaan että myös Venäjään itseensä.
Ukrainan vaalitulosta on tulkittu useissa venäläisarvioissa todisteena siitä, että ukrainalaiset ovat väsyneitä sotaan ja että Eurooppa on saanut tarpeekseen Ukrainasta. Näiden arvioiden mukaan sekä länsi että Ukraina keskittyisivätkin nyt tavoittelemaan sovintoa Venäjän kanssa.
– Tosiasia kuitenkin on, että ulkoiset vaikutelmat voivat olla pettäviä. Tauko ei tarkoita paluuta entiseen yksinkertaisesti siksi, että tietä takaisin ei ole, brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Ševtsova kirjoittaa tuoreessa Facebook-päivityksessään.
Vaikka länsi hänen mukaansa toivoo vastakkainasettelun päättyvän, Nato on siitä huolimatta vahvistamassa asemiaan Venäjän tuntumassa. Myöskään ukrainalaiset eivät halua rauhaa millä hinnalla hyvänsä.
– Mielipidetiedustelujen mukaan 49 prosenttia ukrainalaisista hyväksyisi Donbassin aluetta koskevan kompromissin, mutta luovuttamatta asemia. 66 prosenttia ukrainalaisista vastustaa vaalien järjestämistä Donbassissa separatistien ehdoilla, 61 prosenttia vastustaa armahdusta Ukrainaa vastaan taistelleille, Ševtsova toteaa.
Vain 12 prosenttia ukrainalaisista ilmoittaa kannattavansa autonomisen aseman myöntämistä Venäjän tukemille niin sanotuille Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloille, vaikka juuri sitä Venäjä on presidentti Vladimir Putinin johdolla kaiken aikaa vaatinut.
Venäläistulkinnat, joiden mukaan Ukrainan parlamenttivaalien tulos olisi ollut voitto Venäjälle, kannattaakin Ševtsovan mielestä jättää omaan arvoonsa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on muun muassa toiminut Moskovan politiikan tutkimuksen keskuksen johtajana sekä tutkijana Brookings Institutionissa 2014–2016 ja Carnegie Endowment -ajatushautomossa 1996–2014.
”Venäjä saisi keskittyä omiin asioihinsa”
Ukrainasta on Ševtsovan mukaan muodostunut yhä selvemmin venäläinen pakkomielle ja presidentti Putinin henkilökohtainen projekti, jossa hänellä ei ole varaa epäonnistua. Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva.
– Kyse on myös paljosta muusta: Kremlin pyrkimyksestä löytää tapa kohdistaa kansalaisten huomio pois niistä Venäjän ongelmista, joista se ei kykene ratkaisemaan. Viranomaisten kyvyttömyydestä muotoilla uusi kansallinen identiteetti. Kremlin yrityksistä säilyttää Venäjän ja Euroopan välinen puskurivyöhyke, joka suojaisi Venäjää läntisiltä virtauksilta, Ševtsova listaa.
Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin hänen mukaansa se, että ilman Ukrainaa Venäjä ei edelleenkään kykene näkemään itseään täysimittaisena valtiona.
– Ukrainan muuttuminen pakkomielteeksi Venäjälle viittaa siihen, että sen enempää Venäjän eliitti kuin valtiokaan eivät tunne itseään täysin kehittyneiksi menetettyään Ukrainan. Venäjälle Ukraina ei ole vain haamukipu, joka vie meidät takaisin menneisyyteen. Venäjän reaktio suhteessa Ukrainaan viestii omasta rikkinäisyydestämme ja kyvyttömyydestämme ajatella tulevaisuutta, Ševtsova toteaa.
– Rauha Ukrainan kanssa voisi Kremlin mielestä toteutua vain niin, että Ukraina palaisi takaisin Venäjän syliin. Mutta kuinka palauttaa Ukraina, jos välissämme on 13 000 kaatunutta ukrainalaista, hän kysyy.
Venäläiseliitin olisi Ševtsovan mukaan nyt korkea aika vapautua Ukrainaan liittyvistä komplekseistaan ja keskittyä ratkomaan Venäjän omia ongelmia.
