Ukrainan sota on heikentämässä Venäjän kansainvälistä vaikutusvaltaa ulkomailla. Tämä tarjoaa Euroopalle tilaisuuden vahvistaa omaa asemaansa Etelä-Kaukasiassa ja Lähi-idässä, geopolitiikan asiantuntijat William Dixon ja Maksym Beznosiuk arvioivat Carnegie Endowment -ajatushautomon julkaisemassa analyysissa.
Kun Iran pyysi Venäjältä konkreettista tukea Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan, Venäjän vastaus jäi heidän mukaansa vaisuksi. Vaikka Kreml on antanut Teheranille epäsuoraa apua, se ei ole aktivoinut Syyriaan sijoitettuja S-400-ohjusjärjestelmiään eikä näytä toimivan Iranin ja Venäjän vuonna 2025 allekirjoittaman strategisen kumppanuussopimuksen keskinäisen avunantoa koskevien lausekkeiden hengessä.
– Se ei ole kuitenkaan ollut yllättävää. Se on vain viimeisin esimerkki siitä, miten Venäjä on jättänyt täyttämättä lupauksensa toimia turvallisuuden tuottajana liittolaisilleen, he sanovat.
Vladimir Putin on joutunut seuraamaan sivusta niin Bashar al-Assadin diktatuurin kaatumista Syyriassa kuin toisen tärkeän liittolaisen Nicolás Maduron hallinnon romahdusta Venezuelassa.
– Kyetäkseen käymään täysimittaista kulutussotaa Ukrainassa Kreml on käytännössä pantannut mertentakaisen imperiuminsa. Tämä vetäytyminen ei kuitenkaan automaattisesti merkitse lännen aseman vahvistumista, vaan se on luonut epävakaan geopoliittisen tyhjiön, he toteavat.
Venäjän heikentyminen avaa silti Euroopalle strategisen mahdollisuuden sitouttaa lähialueensa osaksi yhteistä turvallisuus- ja energia-arkkitehtuuria ennen kuin tyhjiön täyttää joko kaaos tai Kiina.
– Venäjän heikentyminen on näkyvintä siellä, missä sen rooli on muuttunut perinteisestä turvallisuuden takaajasta turvallisuusuhaksi. Kyetäkseen pönkittämään rintamaansa Ukrainassa Moskova on uhrannut kalustonsa ja poliittisen pääomansa, joita se aikoinaan käytti lähialueidensa hallitsemiseen, Dixon ja Beznosiuk sanovat.
”Rajallinen geopoliittinen välinäytös”
Kaksi vuosikymmentä jatkuneesta kattavasta strategisesta kumppanuudesta huolimatta Venäjän kyvyttömyys suojella Irania USA:n ja Israelin hyökkäyksiltä on heidän mukaansa osoittanut, että Kremlillä ei ole enää kykyä ottaa riskiä ja uskaltautua vastakkainasetteluun kumppanivaltionsa puolesta, vaan sitä kiinnostavat enemmän lyhyen aikavälin hyödyt, kuten öljyn hinnannousu ja pakotteiden lieventäminen.
Syyriassa Venäjä kärsi vielä syvemmän strategisen tappion. Assadin hallinnon kaatuminen joulukuussa 2025 päätti laajamittaisen sotilaallisen yhteistyön.
– Damaskos on muuttunut Venäjän vasallista pragmaattiseksi vuokraisännäksi. Venäjä ei enää sanele Syyrian politiikkaa – se maksaa vuokraa selviytyäkseen, he toteavat.
Tällä kaikella on myös suora vaikutus Afrikkaan. Siellä Venäjän tyrkyttämä turvallisuusmalli, jossa Wagner-tyyppiset yksityisarmeijat tarjoavat suojelupalveluita ja saavat vastineeksi pääsyn mineraalivaroihin, on epäonnistumassa. Näin tapahtuu siksi, että Syyrian lentotukikohdat olivat välttämättömiä kauttakulkupisteitä venäläisjoukoille. Rajoittamalla venäläisten joukkojen liikkeitä ja vahvistamalla suvereniteettiaan Syyrian uusi hallinto on heidän mukaansa purkamassa juuri niitä etuvartioasemia, jotka aiemmin varmistivat Venäjän läsnäolon alueella.
– Venäjän imperiumin suuri likvidaatio ei ole pysyvä tilanne, vaan rajallinen geopoliittinen välinäytös. Moskova on heikkenemässä, mutta se ei ole katoamassa. Ellei Eurooppa nyt täytä tyhjiötä kestävillä instituutioilla ja fyysisellä infrastruktuurilla, se joutuu pian kohtaamaan Venäjän paluun entistä ketterämpänä, arvaamattomampana ja valmiimpana epäsymmetriseen häirintään, he varoittavat.