Kielitukiopettaja Tiina Kangas kokee, että kielenopetukseen tarvittaisiin myös S3-oppimäärä.
Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppilaat ohjataan hänen mukaansa valmistavan vuoden jälkeen opiskelemaan suomea S2-opetussuunnitelman mukaisiin opetusryhmiin.
Kangas kuitenkin huomauttaa, että S2-suunnitelma on laadittu sopivaksi Suomessa kenties jo syntymästään asuneille oppilaille, joiden kotikieli on muu kuin suomi.
– Heille opetussuunnitelma, joka sisältää esimerkiksi kirjallisuushistoriaa ja tekstilajien analysointia saattaakin sopia, mutta entä kun maahan muutetaan vasta perusopetuksen, jopa yläluokkien, aikana, hän pohtii Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Hänestä on ensinnäkin kyseenalaista, riittääkö yksi valmistava vuosi tuottamaan sellaisen kielitaidon, että oppilas pystyy seuraamaan opetusta esimerkiksi reaaliaineissa. Samalla hän pitää vähintään yhtä suurena ongelmana sitä, ettei kukaan enää valmistavan opetuksen jälkeen varsinaisesti opeta oppilaille suomea, sillä S2-oppimäärä ei ole suomen opiskelua vieraana kielenä.
– Olisi tärkeää, että oppilaat saisivat vieraan kielen opetuksen menetelmiä käyttävää opetusta, joka auttaisi heitä muidenkin aineiden opinnoissa.
Hän näkee, että maahanmuuttajien integroinninkin näkökulmasta olisi tärkeää, että kielenopetukseen panostettaisiin myös valmistavan opetuksen jälkeen.
– Lisäksi kouluilla pitäisi olla velvollisuus järjestää myös oman äidinkielen opetusta oppilaille, joiden suomentaidot eivät riitä siihen, että heidän ajattelunsa kehittyminen edistyisi sillä, että he istuskelevat S2-tunneilla.
Hän arvioi myös, pitäisikö valtakunnallisesti linjata, että toisen kotimaisen kielen opiskelun aloittaminen siirretään siihen vaiheeseen opintoja, jossa suomen kieli alkaa olla jo hyvin hallussa.
– Oppilaille on erittäin kuormittavaa taistella kahden hyvin erilaisen itselle vieraan kielen kanssa. Sama tilanne on myös ruotsinkielisissä kouluissa, jossa suomea opetetaan oppilaille, joiden ruotsi on vielä aivan alkutekijöissään.