Elokuussa 2025 Politico julkaisi artikkelin, jonka mukaan Naton itärajan kosteikkoalueiden ennallistamista tutkitaan potentiaalisena fyysisenä esteenä, joka voisi hidastaa vihamielisten joukkojen etenemistä. Keskustelua käytiin jo Suomessa, Puolassa ja Virossa, mutta median mukaan Latviassa ja Liettuassa aiheeseen osoitettiin kiinnostusta vain vähän.
Tammikuussa 2026 Latvian puolustusministeriö kuitenkin ilmoitti, että maan puolustusvoimat tukee entisten turpeennostoalueiden ennallistamista maan itärajalla. Tämän nähdään vahvistavan kansallista puolustusta.
Suunnitelmassa vanhat turvekentät ennallistettaisiin lammiksi, soiksi, muiksi kosteikoiksi ja metsiksi. Tavoitteena on sekä ympäristölle aiheutettujen vahinkojen korjaaminen sekä raja-alueen muokkaaminen uudelleen tavoilla, joka suosii puolustusoperaatioita. Erityistä huomiota annetaan alueille, joissa kosteikkojen ennallistaminen voisi suoraan tukea niin kutsutun Baltian puolustuslinjan rakentamista Latvian itärajalla.
Liettua kehitti vieläkin kunnianhimoisempia suunnitelmia: Viime vuonna se harkitsi Suwalkin käytävän oman puolensa avomaaston metsittämistä ja puiden istuttamista teiden varsille. ”Kansallisen puolustusmetsän” istuttamisesta on kuitenkin pääosin luovuttu, koska metsien kasvu kestää liian kauan.
Kokonaisvaltaisen metsityksen sijasta Liettua näkee nyt suurempaa ekopuolustuksen potentiaalia soiden ja muiden kosteikkojen ennallistamisessa valituilla alueilla aina 25 kilometrin etäisyydelle asti valtion rajasta.
Täyden metsittämisen sijasta puhutaan nyt ”älykkäämmästä metsärakenteesta” Venäjän ja Valko-Venäjän rajoilla. Metsien määrää lisätään ja avohakkuumääräyksiä muunnetaan puolustuksen kannalta järkevään suuntaan. Avohakkuun maksimipinta-alaa pienennetään 5–8:sta 1,5 hehtaariin, ja metsän saa hakata vasta, kun alikasvos on vähintään 2,5-metristä. Lisäksi valtateiden varsille on jätettävä hakkaamatta vähintään 100 metrin levyinen kaistale.