Länsimaiden huomio on viime vuodet keskittynyt Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Nato-maat ovat tukeneet Kiovaa sadoilla miljardeilla dollareilla, vastaanottaneet pakolaisia ja asettaneet Moskovalle ankaria pakotteita.
Sodan päättyminen jossain vaiheessa ei kuitenkaan todennäköisesti rauhoita tilannetta, vaan voi käynnistää entistä epävakaamman ajanjakson, arvioivat RAND Corporation -ajatushautomon tutkija Samuel Charap ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala.
– Tulitauko Ukrainassa voisi merkitä entistä vaarallisemman aikakauden alkua, kaksikko toteaa Foreign Affairs -lehden artikkelissa.
Heidän mukaansa tulitauko ei poistaisi Venäjän ja Naton välistä vastakkainasettelua. Kreml jatkaisi asevoimiensa vahvistamista ja lisäisi epävakauttavaa toimintaansa Euroopassa. Samaan aikaan Eurooppa varustautuu uudelleen, kasvattaa puolustusmenojaan ja omaksuu aiempaa jyrkemmän linjan Venäjää kohtaan. Yhdysvallat saattaa pyrkiä vähentämään rooliaan, mutta sen taloudelliset ja poliittiset sidokset Eurooppaan estävät täydellisen vetäytymisen.
Charap ja Haukkala katsovat, että lopputuloksena olisi pitkäaikainen epäluottamuksen ja heikon kommunikaation tila Naton ja Venäjän välillä.
Kylmän sodan aikana ja sen jälkeen Venäjän ja lännen välille rakennettiin laaja yhteistyöverkosto: Etyj, Nato–Venäjä-neuvosto, asevalvontasopimukset sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen integraatio. EU ja Venäjä olivat tiiviisti sidoksissa toisiinsa kaupan, energian ja ihmisten liikkuvuuden kautta.
– Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan mursi tämän järjestelmän, kaksikko toteaa.
Instituutiot jäädytettiin tai lakkautettiin, kauppa romahti ja yhteydet katkesivat lähes kokonaan.
Charap ja Haukkala korostavat, että Venäjän hallinnon romahtaminen on erittäin epätodennäköistä, koska sodan kumpikaan osapuoli ei näytä kykenevän saavuttamaan ehdotonta voittoa. Vladimir Putinin Venäjä säilyy autoritaarisena ja todennäköisesti katkerana lännelle sodan päätyttyä Ukrainassa.
Väärinymmärrysten ja eskalaation riski
Kun sekä Eurooppa että Venäjä varustautuvat, heikko kommunikaatio ja purkautunut turvallisuusarkkitehtuuri lisäävät Samuel Charapin ja Hiski Haukkalanmukaanväärinymmärrysten ja eskalaation riskiä.
Useat Euroopan johtajat ja Kreml ovat jo varoittaneet sodan mahdollisuudesta lähivuosina.
Charap ja Haukkala korostavat, ettei todennäköisin skenaario ole suunniteltu Venäjän hyökkäys Natoa vastaan, vaan kriisin hallitsematon eskaloituminen.
Mahdollisia kipinöitä ovat esimerkiksi:
- Venäjän harmaan vyöhykkeen operaatiot, kuten sabotaasit tai salamurhat, joihin Nato vastaisi aiempaa kovemmin.
- Äkkiä järjestetyt Venäjän sotaharjoitukset, jotka voitaisiin tulkita hyökkäyksen valmisteluksi.
- Ukrainan sodan uusi leimahtaminen ja sen leviäminen Nato-maihin.
- Poliittinen kriisi Valko-Venäjällä, joka voisi aiheuttaa yhteenoton Venäjän ja Naton välille.
Kaksikon mukaan keskinäisen epäluottamuksen ilmapiirissä pienikin väärä liike voisi johtaa nopeaan eskalaatioon, jossa joukkoja siirretään rajoille ja valmiustilaa nostetaan ja jossa ydinasevaltojen välinen suora yhteenotto ei olisi enää mahdoton.
Pelote ei yksin riitä
Naton ensisijainen tehtävä on vahvistaa pelotetta ja säilyttää transatlanttinen yhtenäisyys.
Samuel Charapin ja Hiski HaukkalanmukaanYhdysvaltojen irtautuminen Euroopan turvallisuudesta tekisi maanosasta haavoittuvamman ja lisäisi Venäjän riskinottohalukkuutta.
– Samalla pelkkä sotilaallinen varautuminen ja pelote eivät riitä.
Tarvitaan uusia riskienhallinta- ja viestintäkanavia Venäjän kanssa – kylmän sodan aikaisen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kuuman linjan ja merellisten vaaratilanteiden ehkäisyä koskeneiden sopimusten kaltaisia mekanismeja.
– Sotaa edeltäneeseen avoimuuteen ei ole paluuta, mutta lähes täydellinen yhteyksien katkaiseminen kasvattaa väärinymmärrysten riskiä, kaksikko toteaa.
Lisäksi Ukrainan mahdollisen tulitauko- ja rauhansopimuksen tulisi olla tarkasti määritelty ja valvottu, jotta uusi täysimittainen sota ei syttyisi.
Artikkelin keskeinen johtopäätös on se, ettei paluuta sotaa edeltäneeseen aikaan ole. Venäjän ja lännen suhdetta määrittää jatkossakin syvä epäluottamus. Naton haasteena on estää Venäjää saavuttamasta revisionistisia tavoitteitaan ja samalla välttää suora yhteenotto.
Se edellyttää sekä uskottavaa pelotetta että kylmäpäistä diplomatiaa. Ydinasevaltojen välinen konflikti on eksistentiaalinen uhka, ja siksi vuoropuhelua on yritettävä, vaikka lähtökohdat ovat heikot.
– Yhdysvaltain ja Euroopan pitää jatkaa pyrkimyksiään Ukrainan sodan lopettamiseksi ja tukea Ukrainaa pitkällä aikavälillä. Mutta niiden on myös alettava katsoa eteenpäin ja löydettävä tapoja hallita erittäin räjähdysherkkää ja epävakaata suhdetta Venäjään sodan päätyttyä.