Lauantaina julkaistiin useiden eurooppalaisten valtioiden yhteinen julkilausuma, jonka mukaan oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi murhattiin vankeudessa nuolimyrkkysammakon myrkyllä epibatidiinilla. Aineen myrkyllisyys perustuu nikotiinireseptorien yliaktivoitumiseen. Oireita voivat olla lihasten nykiminen, halvaus, kouristelu, hidas syke, hengityksen hidastuminen ja lopulta mahdollinen kuolema. Navalnyi yritettiin murhata jo vuonna 2020 synteettisellä novitšok-hermomyrkyllä, joka kehitettiin alun perin Neuvostoliitossa.
Myös epibatidiinia voidaan valmistaa synteettisesti. Toistaiseksi ei ole varmuutta siitä löydettiinkö Navalnyin ruumiista saaduista näytteistä luontaista vai synteettistä epibatidiinia, eikä asia ehkä selviäkään koskaan.
Epibatidiini on herättänyt lääketieteellisessä tutkimuksessa mielenkiintoa erittäin tehokkaana kipulääkkeenä koska se on jopa 200 kertaa tehokkaampi kuin morfiini. Sen turvallinen annostelu on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi.
Riippumaton Insider-julkaisu havaitsi, että epibatidiinia on tutkittu myös Venäjällä ja siitä on julkaistu tieteellinen artikkeli vuonna 2013. Artikkelin kirjoittajatiimissä on tutkijoita, jotka työskentelevät Venäjän valtiollisessa orgaanisen kemian tutkimusinstituutissa. Samassa GosNIIOKhT -lyhenteellä tunnetussainstituutissa on kehitelty myös kemialliseksi aseeksi luokiteltua novitšokia.
Uudet tiedot Navalnyista asettuvat osaksi pitkää valtiollista jatkumoa. GosNIIOKhT perustettiin vuonna 1924 samoihin aikoihin, kun V.I. Lenin kuoli. Vuosien 1971 ja 1993 välillä GosNIIOkht kehitteli varsinkin novitšok-hermomyrkkyperheen tuotteita.
Neuvostoliitossa perustettiin ensimmäinen myrkynkehitysyksikkö tiettävästi vuonna 1921. Se kehitti tuotteita erityisesti turvallisuuspalveluiden eli NKVD:n ja myöhemmin KGB:n käyttöön. GosNIIOkht:n ja Kamerana tai Laboratorio 1:na ja Laboratorio 12:na tunnetun turvallisuuspalveluyksikön keskinäinen suhde ei ole aivan selvä. On mahdollista, että erityisesti luonnosta peräisin olleet myrkytysmenetelmät ja niiden levittäminen ovat olleet turvallisuuspalvelun laboratoriossa ja tutkimuspohjaisempi uusi tuotekehitys sekä varsinainen valtion kemiallisten aseiden ohjelma GosNIIOkht:ssa.
Ylipäätään todennäköisesti hyvin suuri osa murhatapauksista sekä niiden yrityksistä on jäänyt ja jää tunnistamatta. Näihin lukeutuu esimerkiksi tapaus, jossa toimittaja Anna Politkovskaja sairastui vakavasti juotuaan teetä Aeroflotin lennolla matkalla Tsetseniaan vuonna 2004. Välilaskun aikana Politkovskaja alkoi voida huonosti ja menetti tajuntansa. Politkovskaja vietiin sairaalaan jossa diagnosoitiin myrkytysoireet. Myrkky ei koskaan selvinnyt. Politkovskaja murhattiin ampumalla pari vuotta myöhemmin.
Alla muutamia luonnosta peräisin olevia murhatapoja.
Risiini
Risiini (Ricinus communis) on Itä-Afrikasta ympäri maailmaa levinnyt tyräkkikasvi (Euphorbiaceae) jonka papumaisista hedelmistä saadaan risiiniöljyä ja siemenistä risiiniksi kutsuttua myrkkyä. Ihmisille tappava suun kautta saatu annos on noin yksi milligramma risiiniä per kehonpainokilo. Pistoksena tai hengitettynä se on monin verroin vaarallisempi, sillä suuri osa siitä tuhoutuu ruuansulatuselimistössä.
Georgi Markov (1929–1978) oli bulgarialainen toisinajattelija, kirjailija ja toimittaja, joka oli loikannut länteen ja arvosteli radiolähetyksissään (BBC, Radio Free Europe) ankarasti Bulgarian kommunistihallintoa. Syyskuussa 1978 Markov odotti bussia Lontoon Waterloo-sillalla, kun tuntematon mies pisti häntä sateenvarjolla reiteen. Mies pyysi anteeksi, poimi sateenvarjonsa ja poistui taksilla. Markov kuoli neljä päivää myöhemmin, sillä sateenvarjon kärkeen oli asennettu pieni risiiniä sisältänyt platina-iridium-pelletti. Murhaaja toimi todennäköisesti Bulgarian salaisen palvelun laskuun, mutta ei ilman Neuvostoliiton KGB:n apua ja ohjausta.
Elokuussa 1981 puolalaisliettualainen jo paljastunut CIA:n kaksoisagentti Boris Korczak oli ruokaostoksilla Yhdysvaltojen Virgniassa, kun jokin pisti häntä munuaisen kohdalle. Kävi ilmi, että häneen oli ammuttu ilmapistoolilla vastaava risiinipelletti kuin Markoviin aiemmin. Korczak sairastui, mutta jäi henkiin.
Kurare
Kurare on yleisnimi eteläamerikkalaisesta strykniinipähkinöiden suvun kasveista tai pareirajuuresta (Chondrodendron tomentosum) saaduille alkaloidiseoksille, joita alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet nuolimyrkkyinä. Vereen jouduttuaan myrkky halvaannuttaa liitoksin liikehermojen ja lihasten välillä. Uhri kuolee siihen, kun hengityslihakset halvaantuvat. Metsästyksessä kurare-myrkyt ovat käteviä, sillä ne eivät imeydy ruuansulatuskanavasta ja näin metsästäjä voi syödä riistan ilman vaaraa myrkyn siirtymisestä itseensä.
Kurarella surmattiin melko suurella varmuudella ainakin Neuvosto-Venäjän hyväksi vakoillut amerikkalainen kommunisti Isaiah Oggins. Vuonna 1939 Josif Stalin sai päähänsä, että Oggins olisi kaksoisagentti ja lähetti tämän vankileirille. Vuodesta 1943 alkaen Yhdysvallat ryhtyi vaatimaan Ogginsin vapauttamista tai luovuttamista. Kesällä 1947 Oggins vietiin vankeudesta Moskovaan ”lääkärintarkastukseen”, jossa hänelle annettiin ruiske. Kuolema seurasi noin 15 minuutissa. Perheelle Yhdysvalloissa toimitettiin kuolintodistus, jossa luki ”skleroosi” ja hautapaikaksi kerrottiin juutalainen hautausmaa Penzan kaupungissa – josta hautaa ei löydy.
Ukrainalainen Theodore Romža nimitettiin Mukatševon piispaksi 33-vuotiaana vuonna 1944. Hän vastusti Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon liittämistä Moskovan patriarkaattiin. Lokakuussa 1947 Romža joutui lavastetun liikenneonnettomuuden uhriksi. Sairaalassa, jossa häntä hoidettiin, hoitajanunnat määrättiin vaihdettaviksi siviilisairaanhoitajaan. Sitten Romža kuoli. Vanhoihin tapahtumiin liittyy paljon epävarmuustekijöitä, mutta useissa lähteissä väitetään, että hoitaja antoi Romžalle kuolettavan kurare-pistoksen. Paavi Johannes Paavali II julisti Theodore Romžan autuaaksi vuonna 2001 Lvivissä osana Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon marttyyrien kunnioittamista.
Gelsemium Elegans
Venäläinen pankkiiri ja sijoittaja Aleksandr Perepelitšnyi lyyhistyi kotinsa lähellä Surreyssa kesken lenkkeilyn vuonna 2012. Tapaus vaikutti sydänkohtaukselta, mutta vasta miehen henkivakuutusyhtiön tilaamissa tutkimuksissa selvisi, että hänen vatsalaukussaan oli harvinaista myrkkykasvia joka aiheuttaa sydämenpysähdyksen. Gelsemium Elegans on ruohokasvi, jota tavataan Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Se ei siis kasva Britanniassa tai edes Euroopassa, mutta Kiinassa sen myrkyllisyys on yleisesti tiedossa. Kasvimyrkyn aiheuttama kuolemansyy liittyy tavallisesti keskushermoston tai hengityksen lamaantumiseen tai rytmihäiriöön.
Alexandr Perepelitšnyi oli auttanut suursijoittaja Bill Browderin omistamaa Hermitage Capitalia jäljittämään rahoja, jotka Browderilta varasti ilmeisesti Venäjän hallinto. Browderia oli auttanut aiemmin myös venäläinen juristi Sergei Magnitski, joka kuoli pahoinpitelyihin ja hoidon puutteeseen venäläisessä vankilassa.
Buzzfeed-lehti löysi vuonna 2017 Perepelitšnyin rakastajattaren, jonka kanssa pankkiiri oli viettänyt kuolemaansa edeltävät päivät Pariisissa. Nainen kertoi, että Perepelitšnyi oli ollut silminnähden hermostunut eikä pystynyt hermoilultaan edes syömään.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen. Kuvassa on gelsemium elegans -kasvi.
Synteettiset toksiinit, ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset aineet
Luonnosta peräisin olevien kuolemantuotteiden lisäksi Venäjä on käyttänyt luovasti synteettisiä myrkkyjä, ympäristömyrkky dioksiinia ja erilaisia radioaktiivisia aineita.
Tunnetuin dioksiinimurhayritys kohdistui Ukrainan entiseen presidenttiin Viktor Juštšenkoon vuonna 2004, jolloin hänet myrkytettiin erittäin suurella määrällä TCDD-dioksiinia kesken vaalikampanjan. Juštšenko jäi henkiin, mutta sai vakavia iho- ja terveysvaurioita.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen.
Synteettiseksi toksiiniksi lasketaan myös aiemmin mainittu kemiallinen ase novitšok. Sitä on käytetty ainakin Venäjän ja Britannian entiseen kaksoisagentti Sergei Skripaliin ja tämän tyttäreen Britannian Salisburyssa vuonna 2018 sekä Aleksei Navalnyiin vuonna 2020. On mahdollista, että sillä yritettiin tappaa myös bulgarialainen asetehtailija Emilian Gebrev vuonna 2015. Gebrevin näytteitä tutkittiin Suomessa kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n akkreditoimassa Verifin-laboratoriossa, mutta näytteet kuluivat loppuun ennen kuin epäily novitsokista levisi eikä niitä näin voitu tutkia uudestaan.
Radioaktiivisia myrkytyskuolemia on tapahtunut Venäjään liittyen useita. Esimerkiksi syksyllä 2004 Roman Tsepov, pietarilainen liikemies jolla oli runsaasti rikosjärjestöyhteyksiä, kävi turvallisuuspalvelu FSB:n toimistossa tapaamisessa ja nautti kupin teetä. Hän kuoli runsasta viikkoa myöhemmin sairaalassa säteilymyrkytyksen oireisiin. Radioaktiivista ainetta ei koskaan tunnistettu.
Syksyllä 2006 Putinin kriitikoksi ryhtynyt entinen FSB-agentti Alexandr Litvinenko kuoli säteilymyrkytykseen Britanniassa. Hän oli tavannut entisiä kollegojaan FSB:sta aiemmin Lontoossa ja juonut heidän kehotuksestaan teetä. Ennen kuolemaansa Litvinenko ehti syyttää myrkyttämisestään Vladimir Putinia. Litvinenkon tappaneeksi aineeksi epäiltiin pitkään radioaktiivista talliumia, sillä oireet täsmäsivät talliummyrkytykseen kuten Roman Tsepovin myrkytyksessä vuonna 2004. Kun Litvinenkon teeseuralaisten Andrei Lugovoin ja Dmitri Kovtunin jälkiä tutkittiin, löytyi runsaasti jäämiä radioaktiivisesta polonium-210:sta.
Runsaasti epäselviä tapauksia
Aiemmin mainittu Anna Politkovskajan myrkytysyritys kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa on vain yksi lukuisista toistaiseksi epäselvistä tapauksista. Esimerkiksi Kremlin kriitikkona tunnettu Vladimir Kara-Murza on käynyt lähellä kuolemaa sekä 2015 että 2017. Varmuutta Kara-Murzaan käytetystä myrkystä tai myrkyistä ei ole julkisesti tiedossa. FSB:n ja sen sisällä toimineen myrkyttäjäryhmän todistettiin seuranneen Kara-Murzaa useaan otteeseen.
Aleksandr Litvinenkon murhan selvittämiseen osallistunut brittiasiantuntija Matthew Puncher puolestaan teki työmatkan Venäjälle ja löytyi matkan jälkeen kotoaan kuolleena vuonna 2016. Puncher oli kuollut lukuisiin kahdella eri veitsellä aiheutettuihin veitseniskuihin, jotka tulkittiin kuolemansyyntutkinnassa itsemurhaksi. Asiakirjoihin tutustuneen Buzzfeed-julkaisun mukaan kuolemansyyntutkinnan mielestä oli mahdollista, että ihminen puukottaa itseään useasti kahdella eri veitsellä ennen kuin menettää tajuntansa ja kuolee.
Igor Ponomarev oli Venäjän edustaja kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) Hän kuoli Lontoossa yllättäen vuonna 2006 vain kaksi päivää ennen kuin Alexandr Litvinenko myrkytettiin. Ponomarev oli tavannut Litvinenkon ja he molemmat olivat tavanneet turvallisuuspalvelu FSB:n toimia tutkineen italialaisjuristi Mario Scaramellan joka myös kärsi säteilymyrkytyksen oireista. Ponomarev oli valittanut janoa, juonut useita litroja vettä ja lyyhistynyt.
Venäläisoligarkki Boris Berezovskin ystävä Badri Patarkatsišvili lähti Venäjältä samoihin aikoihin Berezovskin kanssa ja asettui aluksi Georgiaan. Patarkatsišvili pyrki Georgian presidentiksi, hävisi vaalit ja muutti Lontooseen. Pian tämän jälkeen Patarkatsišvili kuoli, kerrottuaan ennen kuolemaansa, että hänen peräänsä on lähetetty palkkamurhaajia. Kuolinsyyksi merkittiin sydänkohtaus.
Berezovskin Britanniassa käyttämä asiainhoitaja-keinottelija Scott Young kuoli joulukuussa 2014. Kokaiiniongelmainen, vainoharhainen ja raha-asiansa sotkenut Young oli saanut uhkauksia ennen putosi ikkunasta ja lävistyi piha-aitaan. Ikkunalaudasta ja ikkunan ympäriltä löytyi raapimisjälkiä, kuin siitä olisi yritetty pitää kiinni.
Berezovskia samaten avustanut juristi Stephen Moss kuoli jo vuonna 2003, jonka jälkeen tämän kotiin murtauduttiin. Arvoesineet jätettiin rauhaan mutta tietokoneet vietiin. Virallisesti kuolinsyyksi merkittiin sydänkohtaus.
Boris Berezovski itse kuoli vuonna 2013 kotonaan Britanniassa. Ruumis löydettiin kylpyhuoneesta ja vaikutti itsemurhalta, sillä kaulan ympärillä oli huivi tai vastaava. Berezovski oli pelännyt jo pitkään ja häntä oli uhkailtu runsaasti. Ruumiilla oli myös kylkiluun murtuma ja mustelma takaraivossa. Tapahtumapaikalla teki tutkintaa myös poliisin kemiallisiin, biologisiin ja säteilyuhkiin erikoistunut ryhmä. Itsemurha vai lavastettu itsemurha? Tapaus on edelleen avoinna.
Lähteitä: Heidi Blake: Tappolista (Atena, 2020), Boris Volodarsky: The KGB’s Poison Factory: (Frontline Books, 2009), Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW
