Venäjän nykyjohdon pakkomielle Ukrainan alistamisesta perustuu yhdysvaltalaisasiantuntijoiden John Sipherin ja Glenn Chafetzin mukaan osaltaan siihen, että Venäjä ei ole koskaan ollut normaali valtio toisin kuin esimerkiksi imperiuminsa menettäneet Britannia ja Turkki.
– Kuten brittiläinen historioitsija Geoffrey Hosking on todennut, Britannialla oli imperiumi, mutta Venäjä oli imperiumi, Sipher ja Chafetz kirjoittavat Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Kremlin suosima tarina siitä, miten nyky-Venäjän historialliset juuret juontavat Ukrainaan, on heidän mukaansa Moskovassa sepitetty satu.
– Venäjän virallisesti hyväksytty tuhatvuotinen historia on itse luotu ja ylläpidetty myytti, jota Venäjän diktaattorien sukupolvet ovat pönkittäneet oikeuttaakseen ulkoisen laajentumisen ja sisäisen sorron, he toteavat.
– Se, minkä nykyään miellämme Venäjäksi, alkoi löyhänä kokoelmana itsenäisiä kaupunkivaltioita, joihin kuuluivat Novgorod, Pihkova, Smolensk, Tver ja Moskova. Niistä viimeksi mainittu nousi ylitse muiden mongolivallan loppuvaiheessa runsaat 500 vuotta sitten. Kiova ei ollut silloin yhtään sen enempää osa Venäjää kuin se nytkään on. Ei ollut yhteistä kieltä, ei yhteistä hallintoa eikä yhteistä identiteettiä. Kesti itse asiassa vuosisatoja ennen kuin moskovalaiset hallitsijat alkoivat havitella valtaa Kiovassa ja nykyisen Ukrainan alueella, he muistuttavat.
Ennen siirtymistään tutkijaksi John Sipher on palvellut 28 vuoden ajan keskustiedustelupalvelu CIA:n eri tehtävissä. Glenn Chafetz on työskennellyt yli kolme vuosikymmentä Yhdysvaltain hallinnossa, yliopistomaailmassa ja yksityisellä sektorilla.
Mongolihallinnon aikakausi tasoitti Sipherin ja Chafetzin mukaan tietä Venäjän imperiumin nousulle.
– Iivana III ”Suuren” aikana Moskova vakiinnutti asemansa vahvimpana mongolikauden jälkeisistä kaupunkivaltioista. Iivana kutsui itseään koko Venäjän tsaariksi, vaikka hän oli todellisuudessa pikemminkin Suur-Moskovan pormestari, he sanovat.
Iivana III:n kuollessa Moskova kattoi alle viidenneksen nykyisen Venäjän pinta-alasta, eikä siihen kuulunut nykyistä Ukrainaa, Valko-Venäjää, Kaukasusta eikä koko Siperiaa. Krim, josta Vladimir Putin unelmoi, ei kuulunut Venäjän keisarikuntaan ennen kuin Katariina II otti sen Krimin kaaneilta vuonna 1783, he toteavat.
– Jos Vladimir Putin on kiinnostunut historiallisten vääryyksien korjaamisesta, hänen pitäisi antaa Krim takaisin Krimin tataareille. Sitä hän ei tietenkään tee, koska imperialistisen valloituksen ja venäläistämisen dynamiikka on keskeinen osa Putinin legitimiteettiä, kuten lähes kaikkien aikaisempienkin Venäjän hallitsijoiden – osin Boris Jeltsiniä ja Mihail Gorbatšovia lukuun ottamatta. Venäjä laajenee, koska sen hallitsijat tarvitsevat ulkoista uhkaa itsevaltiutensa oikeuttamiseksi. Niin oli yhtä lailla jo Neuvostoliiton kuin Iivana Julman, Pietari Suuren ja Katariina Suuren aikana.