Naton keskiviikkona päättyneen Vilnan-huippukokouksen tuloksista on esitetty julkisuudessa ristiriitaisia arvioita. Osa kommentaattoreista on pitänyt kokouksen linjauksia varsinkin Ukrainan suhteen pettymyksenä, kun taas toiset ovat painottaneet, että kokonaisuutena valtiojohtajien tapaaminen oli sittenkin menestys.
– Minun näkemykseni on, että Naton olisi pitänyt tehdä enemmän ja vähintäänkin määritellä pitävä aikataulu Ukrainan tuomiselle puolustusliittoon, nimekäs amerikkalainen turvallisuuspolitiikan tutkija Andrew Michta kirjoittaa Twitterissä.
– Ukraina sai löyhän sitoumuksen siitä, että jonakin ajankohtana tulevaisuudessa maa on Natossa. Tältä osin Vilnan huippukokous jäi vajaaksi. Oli kuitenkin merkittäviä myönteisiä asioita: Turkki poisti esteen Ruotsin pääsyltä liittokuntaan, hän toteaa.
– Lisäksi vahvistettiin kolme uutta alueellista puolustussuunnitelmaa ja muita suunnitelmia sisältäen nimenomaiset suorituskykyjä koskevat tavoitteet. Tämä saattaa olla muutoksen hetki Naton palauttamisessa takaisin juurilleen kollektiiviseksi puolustusliitoksi. Kaksi prosenttia bkt:sta on nyt puolustusmenojen minimitaso.
Andrew Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
Merkittäviä onnistumisia
Päätöstä Nato-maiden puolustusteollisuuden jälleenrakentamissuunnitelmasta Michta pitää yhtenä Vilnan tärkeimmistä saavutuksista.
– Nyt edessä on Naton todellinen testi – suunnitelmien ja lupausten toteuttaminen on nimittäin toki varsinkin joukkojen perustamisen osalta kiinni siitä, antavatko hallitukset siihen tarvittavan rahoituksen, hän sanoo.
– Huippukokous oli kyllä sikäli pettymys, että se ei tarjonnut selvää polkua ja aikataulua Ukrainan Nato-jäsenyydelle. Se kuitenkin tuotti myös useita merkittäviä onnistumisia. Nyt huomio tulisi keskittää eurooppalaisen Naton uudelleen aseistamista koskevien sitoumusten täytäntöönpanoon ja Ukrainan auttamiseen voittoon, hän toteaa.
– Vilnan huippukokouksen lopputulos on katkera pala niille meistä, jotka kannattavat Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Politiikka on kuitenkin mahdollisuuksien taidetta. Kyse ei ole siitä, että Ukraina ei olisi valmis liittymään, vaan siitä, että on useita Nato-maita, jotka eivät ole valmiita hyväksymään Ukrainaa. Meillä on siis edelleen työtä tehtävänä.