Virolainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkäaikainen vaikuttaja ja asiantuntija, Riigikogun kansanedustaja Eerik-Niiles Kross kirjoittaa sosiaalisessa mediassa Ukrainan vastahyökkäykseen kohdistuvista kohtuuttomista odotuspaineista.
– Sillä aikaa, kun veri on vuotanut Bahmutissa, on maailma viime kuukaudet odottanut Ukrainan keväistä suurhyökkäystä. Nojatuolianalyytikot ja osa länsipolitiikoista on alkanut sitä suorastaan vaatia. Washingtonissa kuulee erityisesti republikaaneilta vaatimuksia, joiden mukaan Ukrainan tulee menestyksekkäästi todistaa ”investoinnin tuottavuus” eli Yhdysvaltojen sotilaallisen avun mielekkyys.
Ukraina on kognitiivisessa ahdingossa
Krossin mukaan ”on selvää”, että Ukrainan sijaan väsymyksen merkkejä osoittavat länsihallitukset.
– Mitataan äänestäjien mielialoja, kasvatetaan toivoa Ukrainan suuresta menestyksestä ja samanaikaisesti tuupataan mediaan analyysejä, joiden mukaan Ukraina ei kuulemma kykenekään saamaan erityistä läpimurtoa aikaiseksi.
Hän huomauttaa, että ”Ukrainan lähestyvää vastahyökkäystä ympäröi yhä paksumpi informaatiosumu”. Tällöin on epäselvää ja vaikeaa nähdä, ”mitkä väitteet on pistänyt liikkeelle venäläiset, mitkä ukrainalaiset ja mitkä läntiset eturyhmät”.
– Myös Viron lehdistössä on julkaistu näkemyksiä, joiden mukaan venäläisten ilmaylivoima pysäyttää helposti Ukrainan maavoimien hyökkäyksen ja lännen toimittama aseistus tuhotaan. Tässä kohtaa kyllä pitäisi kysyä, että miksi venäläiset eivät ole sitten tähän mennessä suurta ilmaylivoimaansa hyödyntäneet.
Kross arvioi, ettei Ukrainan vastahyökkäyksen suurin ongelma ole niinkään aseistuksen puuttuminen vaan ”kognitiivinen ahdinko, johon Ukraina on eri syistä asetettu.”
-Maailma ”odottaa” vastahyökkäystä ja ”sen pitää se saada”. Sen toteutumisesta alkaa kehittyä ehto jatkoavun saamiselle. Tällainen pakkotila kaventaa ukrainalaisten toimintamahdollisuuksia ja vähentää strategiseen menestykseen tarvittavia yllätysmomentteja. Venäläiset ovat varsin vakuuttuneita, että Ukrainan hyökkäys suuntautuu olettavasti etelään. He ovat rakentaneet puolustuslinjoja ja tuoneet Zaporižžjaan ja Hersoniin uusia joukkoja.
Ukraina on pakotettu valmistelmaan hyökkäystään julkisesti
Kross mainitsee historian esimerkkinä, kuinka toisessa maailmansodassa liittoutuneiden toisen rintaman avaaminen Eurooppaan oli suuri salaisuus. Sen menestys johtui paljolti siitä, etteivät saksalaiset loppuun asti tienneet, mihin ja milloin maihinnousu kohdistuu.
– Jos Normandian maihinnousun edellä sanomalehdet olisivat yksitellen luetelleet liittolaisten käyttämät yksiköt, laivat, tankit ja panssariajoneuvot, olisi [liittoutuneiden Euroopan-joukkojen ylipäällikkö Dwight D.] Eisenhower muuttunut hulluksi tai lähettänyt jonkun sotaoikeuteen.
Kross on huolissaan, että ”Ukraina on nyt pakotettu valmistelemaan vastahyökkäystään enemmän tai vähemmän julkisesti”
– Tämä on mennyt niin typeräksi, että äsken Politico julkaisi varsin syytteleväiseen sävyyn kirjoitetun artikkelin siitä, kuinka Ukraina suojelee hyökkäyssuunnitelman yksityiskohtia liittolaisiltaan.
Hän pohtii, että ”mahdollista on, että tällaista infoaikakauden sodankäynti on”.
– [M]utta silti läntiset eturyhmät voisivat kysyä itseltään, että näinkö asioita hoidettaisiin, jos Nato olisi sodassa? kysyy Kross ja jatkaa:
– Joka tapauksessa olemme asettaneet Ukrainan tilanteeseen, jossa se ei ehkä ole sotilaallisesti niin valmis vastahyökkäykseen kuin haluaisi, mutta on se pakotettu lähiaikoina aloittamaan. Erittäin riskialtista länsimaisten sisäpoliittista peliä maailman turvallisuudella.